Hailuodon valloitus, eli kadonnut laavu ja pirusti sääskiä

Koskaan en ole varmaan nähnyt kerralla niin paljon sääskiä, kuin Hailuotolaisessa metsässä maanantaina iltapäivällä. Syy metsässä rämpimiseen oli sunnuntai-iltana ystäväni Suvin kanssa keksitty reissu saareen ja saaressa piknikpaikkaa etsiessä keksitty älynväläys lähteä seuraamaan kylttiä "laavu 0,5km". Voin kertoa, että laavu oli aika kaukana (tai ainakin tuntui siltä, kun ei sitä vaan ikinä näkynyt missään), sääskiä olisi riittänyt koko Suomen tarpeisiin, ja että tie oli lopulta sellaista kuramuhjua, ettei koko laavulle asti ikinä päästy kun piti kääntyä takaisin.

Hehee, todistusaineistoa eräjorman metsäretkistä

Noh, ehkä ihan hyvä että laavulle ei koskaan löydetty, seuraavaksi päätimme bongata kartasta minkä tahansa rannan, huristelimme taas pikkuisia sorateitä ikuisuuksilta tuntuvan matkan verran ja päädyimme suopursujen ja sammalen tukkiman metsän sijaan tänne:

Rannalla oli mukava nauttia eväitä ja tuijotella autiolle merelle. Hieman kylmä kyllä meinasi istuskellessa tulla, kun tämä Suomen kesä on taas niin ihana ilmoiltaan...

Hailuodossa tuli ajeltua saarta edes takaisin ja katseltiin vähän paikkoja ja oltaisiin lopuksi ennen lautalle lähtöä käyty vielä emutarhallakin, mutta se oli mennyt jo kiinni ennen aikojaan, möh. Käytiin kuitenkin Marjanniemessä eli lauttarannasta katsoen saaren toisessa päässä majakan luona, käsityömyymälässä kahvilla, jossain hotellissa vessassa ja sitten vaan ajeltiin ja koitettiin etsiä sitä piknikpaikkaa, joka oli vähän hukassa meiltä päättömiltä kanoilta :D

On kyllä melkoinen mäkilähtö, jos tuosta meinaa autolla yli loikata ;D

Reissulla vakuutuin muuten täysin siitä, että ostan saarelta itselleni vanhan tönön mökiksi heti, kun olen rahoissani. Ja paikan päällä syntyi heti tälle kesälle vielä monta suunnitelmaa siitä, mitä vielä Hailuodossa pitäisi käydä tekemässä, kuten maastoratsastusretki islanninhevosilla ja uintireissu kunhan säät suosisivat.

Suolaista vettä ja hiekkaa varpaissa

Juhannuspäivänä laiskottelimme vailla suunnitelmia ja kiirettä. Aamulla makoilimme takapihalla aurinkotuoleissa, mutta tuulen suojassa suorassa auringonpaisteessa oli todella kuuma, ei ollut meistä itsemme grillaajiksi kuin muutamaksi minuutiksi kerrallaan. Kunnolla herättyämme ajoimme Nallikariin ja kahlasimme meressä ja heittelimme frisbeetä. Ihanan vilpoisa merivesi, lämmin aurinko ja lempeästi kutitteleva tuuli tekivät olostamme juuri täydellisen, mutta nälkä pakotti pienen seurueemme kuitenkin takasin kotiin. Grillissä valmistui sekalaista purtavaa eilisen illan ylijäämistä ja jääkaapin löydöistä, kesäruokaa parhaimmillaan!

Illemmalla haettiin Ärrältä lainaan Beginners-leffa, joka oli aika noh, jännä, varsinkin kun nukuin melkein puolet leffasta enkä aina ollut ihan kärryillä (miten niin voi väsyttää jos menee aamuvuoroon erittäin lyhyiden yöunien jälkeen ja valvoo melkein 24 tuntia juhannuksen juhlinnassa heti töiden perään?). Illan kruunasi Pekka Puupää -maratooni Teemalta, tosin jaksoin katsoa vain ensimmäisen, mutta sitäkin ratkiriemukkaamman leffan ennen kuin piti taas mennä nukkumaan että jaksaa lähteä töihin, taas. Mutta semmoinen juhannuspäivä minulla, toivottavasti teillä yhtä mukava ja kiireetön.

Erään päivän asu

Kamerassa lymyili asukuva joltain viime viikon päivältä, en muista miltä, mutta liekö väliksikään. Kuvan perimmäinen tavoite olikin esitellä jotain uutta, nimittäin farkkuliivini. Löysin vihdoin kirppikseltä farkkutakin, josta leikkelin hihat. En ole ehkä vielä täysin tyytyväinen tulokseen, täytyy vähän kuluttaa kangasta enemmän ja ehkä hieman saksia käsiaukkoja suuremmiksi, niin ei niin ahdista napakkaan denimiin verhoutuneena.

Ensimmäisellä käyttökerralla farkkuliivi yhdistyi H&M:n mustaan mekkoon ja samaisen liikkeen tolppakorkosandaaleihin. Farkkuliivikokeilut jatkukoot.

Juhannus

Juhannus oli ja meni.
Oli kivaa, oli ystäviä, oli ruokaa, oli juomaa, oli aurinkoa, oli koira, oli töitä, oli grilli, oli musiikkia ja kaikkea muuta, mitä mahtijussiin vaaditaan. Kuvasato puhukoon puolestaan.

Vapaapäivä pilkkumekossa

Tiistaina oli ilokseni varsin hyvä ilma (tai etenkin aamupäivällä oli) ja otinkin vapaapäivästäni kaiken irti. Kävin aamulla Artun kanssa lenkillä, sitten lounastin siskoni kanssa torinrannassa ja kävin hänen uudella asunnollaan. Illalla vielä treffasin kahta rakasta ystävääni kahvilassa ja Kulumassa.

Kunnon paparazzit valokuvaa ruoka-annoksiaan yhtäaikaa, varmaan fiksun näköistä. Melkein yhtä fiksun näköistä kuin minä lempi puuhassani, eli haarukoimassa ruokaa suuhuni. Ruoka oli hyvää, joskaan annos ei ole kuvassa välttämättä kovin huokuttelevan näköinen. Syötiin aurajuustolohta ja kasviksia ja pottuja ja mitähän kaikkea sieltä pannulta tarttuikaan mukaan. Niin ja annos oli jätti, tuli ähky.

Päivän asuna Cubuksen pilkkumekko ja siskon kirppikseltä löytämät kengät. Olivat siskolle vähän pienet, niin otin kokeilukäyttöön, mutteivat ehkä minua niin ihastuttaneet, että jättäisin omaan kaappiini, katsotaan nyt vielä.

Reissun ostoksia

Keskiviikkona ajattelin käydä hemmottelemassa itseäni hieronnassa, mutta hyvin jumiutuneiden hartioiden murjonta oli kaukana hemmottelusta. Kuitenkin oli ihana käydä taas hierottavana, niin saa tätä jumiselkää hieman parempaan kuosiin. Hieronnan jälkeen herättelin yötyöläiseni unilta ja kävimme yhdessä syömässä navat täyteen kiinalaisen ravintolan buffetissa ennen kuin singahdin töihin.

Päälläni ja käsipuolessani oli uudet Budapestista ostetut rakkauteni, Zaran takki ja kauppahallin löytö, nahkainen iso käsilaukku, jollaista olen etsinyt ehkä pienen iäisyyden.

Olen kuolaillut tuollaisia nahkahihaisia takkeja pitkään ja voi mikä tuuri kävikään, kun reissun viimeisenä päivänä siskoni halusi vielä käydä sovittamassa yhtä mekkoa Zarassa ja samalla reissulla sekalaisten vaatteiden rekistä  silmäni bongasivat yhden ainoan kappaleen tuota takkia ja juuri oikeaa kokoa. Ainoa täydellisyyden rikkova seikka olivat kultaiset napit ja vetskarit, yleensä kun vierastan kultaa koruissa ja asusteissa, mutta nyt annoin väärän väriset vetskaritkin anteeksi, niin ihana takki on.

Budapestin kauppahallissa oli myytävänä paljon käsitöitä, huiveja ja nahkalaukkuja ja sieltäpä löysin vihdoin itseäni miellyttävän käsilaukun varsin kohtuulliseen hintaankin, euroissa noin kahdeksankymppiä. Usean vuoden olen etsiskellyt kohtuuhintaista, isoa käsilaukkua, mutta sopivan hintaiset ovat aina rumia ja omaa silmää miellyttävät poikkeuksetta hinnaltaan noin yli kolmesataa euroa. Onneksi nyt tärppäsi!

Lauantai

Viime lauantai oli aika ihana. Aurinko paistoi, minulla oli kerrankin vapaata, eikä ollut kiire mihinkään. Käytiin hieman ostoksilla ja hommattiin ruokatarvikkeita intialaista ruokaa varten. Päivällä istuimme omalla parvekkeella ja nautimme kuplivaa luomuseljankukkajuomaa, jota minun oli pakko saada Stockalta ostaa, kun pullo oli niin söpö. Ja juoma olikin kyllä hyvää.

Alkuillasta istuskeltiin Kiikelissä parin kaverin kanssa ja unohdettiin syödä. Illalla mahan huutessa nälkäänsä alettiin valmistaa herkkuateriaa, joka sisälsi kanakormaa, naanleipää, jukurttidippiä ja hedelmäistä salaattia. Kaikki valmistettiin tietysti itse, ja siinähän sitä vasta nälkä tulikin, kun leipätaikinan piti kohota ja korman ensin marinoitua ja sitten hautua uunissa... Lopulta ahmimme mahamme pullolleen ja katselimme Euroviisuja, kunnes nukkumatti alkoi kutsua ja kömmimme sänkyyn.

Madama Butterfly

Päätimme poiketa Budapestissa oopperaan, kun kuulimme, että halvimmat liput sunnuntai-illan Madama Butterflyhyn maksoivat vain reilut neljä euroa. Paikat olivat toki aika huonot, aivan ylhäällä ja oikeassa reunassa, joten nähdäkseen lavalle sai nojailla kaiteeseen ja kurkotella kaulaansa. Mutta olihan miljöö upea ja musiikki ja laulu mahtavaa. Hieno kokemus siis ja lisäksi oiva syy saada pukeutua vähän hienommin.

Minulla ei ollut mukana kovinkaan hienostuneita oopperamekkoja (tosin olisi siellä farkuissakin pärjännyt, monet huonommilla paikoilla olleet olivat ihan arkisissa vaatteissa, osa sitten hienommissa), mutta kun satuin löytämään Zarasta ihanan maksimekon harsomaisella helmalla, niin mikä ettei! Lisäksi rakastuin samaisessa Zarassa vihreisiin kiilakorkokenkiin ja nekin päätyivät kassalle ja jalkaan.

Otimme ennen oopperaa muutaman kuvan surkealla pikkupokkarillamme Oopperatalon edustalla. Vahingossa satuttiin siskon kanssa poseeraamaan viereisen Vuittonin liikkeen eteenkin :D

Otin muuten tuon siskoni huivin mukaan lämmikkeeksi kotimatkalle, kun ooppera loppui vasta kymmenen jälkeen, mutta eipä sitä tarvinnut, kun illallakin oli vielä niin ihanan lämmin, että pelkässä mekossa tarkeni. Koko reissun olikin ihan mielettömän ihanat ja lämpimät kelit, semmoiset 27 astetta melkein joka päivä! Missä viipyy Suomen kesä, kysynpä vaan...

Unkarin valtionoopperan etusivulla on näemmä video juurikin tuosta Madama Butterflystä, sen näkee siis täältä http://www.opera.hu/en ja virtuaalikierroksella upeassa rakennuksessa voi käydä täällä!