Synttärijuhlintaa

Lauantaina juhlimme Artun äidin 50-vuotissynttäreitä Muhoksella hurmaavassa Wanhassa Tyllissä. Juhlat olivat onnistuneet kaikin puolin, ilma suosi, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi ja livemusiikki sekä illan karaoket pitivät tunnelman katossa.

Veljekset Arttu ja Santtu pitivät valokuvaajien roolissa huolta illan taltioinnista, mutta minä taisin jotenkin onnistua piiloutumaan kameralta, kun en kovin monessa kuvassa esiinny. Muutaman kuvan ajattelin kuitenkin teillekin vilauttaa, kun niissä näkyy hieman minun ja tuon miehen vaatetustakin.

Rennoissa juhlissa meikäläinen luotti suoraan töistä tulleena ihan vaan tennareihin ja simppeliin printtimekkoon. Kenkävalinta tuntui alkuun hieman alipukeutumiselta, mutta olin kuitenkin onnellinen valinnastani, kun huomasin osan naisista koikkaroimassa korkokengissään, joiden kannat upposivat nurmikkoon.

Parrakkaammalla puoliskolla oli päässään tuo aivan ihana pappalätsä, jonka hän Stockmannilta osti edellisenä päivänä. Minun ihastuneilla kannustuksillani ("sun on pakko ostaa tuo, se on niin söpö, pakkopakkopakko!") saattoi olla hieman osuutta asiaan, mutta hyvinpä herra tuntui lätsä päässään viihtyvän.

Loppuun vielä se kaikkein oleellisin, eli KAKKUA, namnamnam :D

Sneak peek

Bongaa kuvasta kaksi uutta juttua.

1) Hattu löytyi H&M:ltä viime viikolla. Vanhat hattuystävänsä ovat unohtuneet aika vähälle käytölle, mutta nyt täytynee suorittaa ryhtiliike, varsinkin kun tuo uusi harmaa on niin kiva.

2) Ranteessa pilkistää jotain, joka hakattiin siihen eilen Pitbullin tatuoijien toimesta. Tällä hetkellä rupinen kuva ei ole ehkä parhaimmillaan lähikuvaa varten, mutta näette sen pian.

Tämmöistä jännää siis eilen, ylihuomenna lisää jännää, kun urani yliopisto-opiskelijana alkaa!

Synkkä kesäasu ja pyöräilyä illan hämärässä

Maanantaina sain kerrankin nauttia yhtä aikaa hyvästä ilmasta ja vapaapäivästä. Minulla kun on sattunut aina aurinkoisille päiville iltavuoroja ja vapaille lähes poikkeuksetta vesisadetta. Kävin ensimmäistä kertaa rannalla istuskelemassa tänä kesänä, sitä ennen vähän kaupungilla seuraavassa asussa.

Kovin on mustaa kesäiseksi asuksi, mutta paidan läpikuultavuus ja kukkakuviot pehmentäköön synkkää värimaailmaa. Kengät on muuten uudet, klikkasin ne ostoskoriin H&M:n nettialesta. Kaikki muu näyttää olevankin sieltä samasta kaupasta, paitsi puseron alta pilkottava bikiniyläosa Ginasta.

Maanantaina oli kyllä muutenkin mukava päivä, ensin rannalla löhöilyä kavereiden ja siskon kanssa, sitten samalla porukalla syömään FitWokiin (jota on ollut vielä muistanut käydä testaamassa, mutta oli hyvä!) ja illalla vielä 27 km pyörälenkille kahden kaistapääystäväni kanssa. Saatiin reissuun kulumaan noin 3 tuntia, kun pysähtelimme räpsimään Instagram-kuvia ja toiselta kaverilta vieläpä puhkesi rengas loppumatkasta. Onneksi poju jaksoi reippaana juosta meidän perässä loppumatkan kotiin. Tai no oikeastaan Värtön K-Marketille asti, josta ostettiin palkintojätskit juuri ennen sulkemisaikaa ja sitten paikalle ilmaantui tyyppi, joka heitti kaverini ja hänen surkupyöränsä takaisin keskustaan.

Loppuun voisikin laittaa muutamat kuvat matkalta.

Hailuodon valloitus, eli kadonnut laavu ja pirusti sääskiä

Koskaan en ole varmaan nähnyt kerralla niin paljon sääskiä, kuin Hailuotolaisessa metsässä maanantaina iltapäivällä. Syy metsässä rämpimiseen oli sunnuntai-iltana ystäväni Suvin kanssa keksitty reissu saareen ja saaressa piknikpaikkaa etsiessä keksitty älynväläys lähteä seuraamaan kylttiä "laavu 0,5km". Voin kertoa, että laavu oli aika kaukana (tai ainakin tuntui siltä, kun ei sitä vaan ikinä näkynyt missään), sääskiä olisi riittänyt koko Suomen tarpeisiin, ja että tie oli lopulta sellaista kuramuhjua, ettei koko laavulle asti ikinä päästy kun piti kääntyä takaisin.

Hehee, todistusaineistoa eräjorman metsäretkistä

Noh, ehkä ihan hyvä että laavulle ei koskaan löydetty, seuraavaksi päätimme bongata kartasta minkä tahansa rannan, huristelimme taas pikkuisia sorateitä ikuisuuksilta tuntuvan matkan verran ja päädyimme suopursujen ja sammalen tukkiman metsän sijaan tänne:

Rannalla oli mukava nauttia eväitä ja tuijotella autiolle merelle. Hieman kylmä kyllä meinasi istuskellessa tulla, kun tämä Suomen kesä on taas niin ihana ilmoiltaan...

Hailuodossa tuli ajeltua saarta edes takaisin ja katseltiin vähän paikkoja ja oltaisiin lopuksi ennen lautalle lähtöä käyty vielä emutarhallakin, mutta se oli mennyt jo kiinni ennen aikojaan, möh. Käytiin kuitenkin Marjanniemessä eli lauttarannasta katsoen saaren toisessa päässä majakan luona, käsityömyymälässä kahvilla, jossain hotellissa vessassa ja sitten vaan ajeltiin ja koitettiin etsiä sitä piknikpaikkaa, joka oli vähän hukassa meiltä päättömiltä kanoilta :D

On kyllä melkoinen mäkilähtö, jos tuosta meinaa autolla yli loikata ;D

Reissulla vakuutuin muuten täysin siitä, että ostan saarelta itselleni vanhan tönön mökiksi heti, kun olen rahoissani. Ja paikan päällä syntyi heti tälle kesälle vielä monta suunnitelmaa siitä, mitä vielä Hailuodossa pitäisi käydä tekemässä, kuten maastoratsastusretki islanninhevosilla ja uintireissu kunhan säät suosisivat.

Juhannus

Juhannus oli ja meni.
Oli kivaa, oli ystäviä, oli ruokaa, oli juomaa, oli aurinkoa, oli koira, oli töitä, oli grilli, oli musiikkia ja kaikkea muuta, mitä mahtijussiin vaaditaan. Kuvasato puhukoon puolestaan.

Terkkuja menneisyydestä

Artun mummolan vintillä tehtiin tänään löytöjä, kun laatikoista paljastui vaikka millä mitoin vanhoja valokuvia. Parhaat otokset valikoitiin kotiin vietäväksi, tarkoitus olisi jotenkin seinälle noita viritellä. Jos ja kun nuo osaksi sisustusta päätyvät, niin palaan asiaan.

Everybody asks me why I'm smiling out from ear to ear

On tänään onnen päivä, ei murheesta häivää... Tällä hetkellä hymy meikäläisen naamalla on ihan korviin asti ja on tosi hyvä fiilis. Iloiseen mieleen ei ole sinäänsä mitään erityistä syytä. Tämä päivä vaan on ollut jotenkin erityisen mukava pienten kivojen asioiden myötä.

Kattokaa nyt miten söpöjä! 

Näiden herkulliset värit sai hymyn levenemään entisestään 

(kuten myös takapuoleni, kun näitä mussutin, mutta ehkä pari ei haittaa)

Kävin kampaajalla laitattamassa vähän uutta ilmettä hiuksille. Hain Stockmannilta namia salaattia ja kolme pikkuista ihanaa macaronia jälkkäriksi. Käyskentelin Kauppahallissa ihan muuten vain. Kuuntelin kotona Beyoncen Love On Topia sata kertaa putkeen ja tanssinut ympäri olohuonetta. Luin pääsykoekirjoja ja join teetä. Katselin ikkunasta kirkasta talvisäätä ja ihmisiä kadulla. Teki mieli käydä halaamassa kaikkia ja hymyillä leveästi. Ehkä olen seonnut tai sitten on vain ihan hyvä välillä ollakin superinnoissaan ja iloinen ilman mitään järkevää syytä.

Olen rakastunut tähän biisiin ja olenkin kuunnellut tätä jatkuvasti viimeiset pari päivää (tai no aina silloin kun en ole kuunnellut eilen ilmestynyttä Stam1nan uusinta. Ai miten niin laaja musiikkimaku?:D)

Täytyy vain ihailla Beyoncea, ihan mahtava asenne ja meininki noissa live-esiintymisissä ja onhan nainen niin kauniskin, huhhuh mikä pakkaus. (Tosin tuo kultainen esiintymisasu ei ole kovin ihana, miksihän tuolla lärpäkkeelläkin on pitänyt peittää naisen söpö vauvamasu, höh)


Ääh, tästäkin videosta tuli niin hyvä fiilis ja energinen olo, pakko vähän vielä loikkia pitkin asuntoa ja sitten täytyy ehkä rauhoittua vielä vähän opiskelemaan, jos vaan jaksan pysyä edes hetken paikallani.

Nuppu

Pikkusiskon synttärilahja oli tänä vuonna pieni ja pehmoinen otus, joka nimettiin Nupuksi. Jopa tällaisen vannoutuneen koiraihmisen sydän lämpeni pikkuiselle aika kovasti, onhan sen vaan vastustamattoman söpö. (Kisu tosin otti jo tänä aamuna hieman kynsituntumaa siskon Marimekko-verhoihin, kauankohan vielä pieni ja viaton karvapallo pysyy yhtä ihanana ja viattomana... :D)

Pikkukisu ja jo seitsemän vuotta meillä majaillut koira eivät ole vielä liiemmin tutustuneet toisiinsa. Saa nähdä tuleeko näistä kahdesta parhaat kaverit vai ollaanko jatkuvasti hampaat irvessä ja niskavillat pystyssä. Toivotaan parasta.

Helmikuun ensimmäinen

Helmikuun ensimmäinen päivä kului vapaapäivästä nautiskellen. Päivään mahtui ystävien treffailua, hieman kauppojen kiertelyä, opiskelua ja muutaman uutuuslevyn kuuntelua kotona villasukat jalassa ja höyryävä teekuppi kädessä.

Sunnuntaina ystäviltä saadut ruusut alkoivat jo vedellä viimeisiään. Pitää ehkä joku päivä käydä ostamassa lisää kukkia, valkoiset leikkokukat kun ovat niin yksinkertaisen kauniita ja raikkaita, että piristävät koko asunnon läsnäolollaan.

Tiistaina postinjakaja pudotti luukusta Levykauppa Äxän paketin, joka piti sisällään ihanaista Amya ja Arktisia Apinoita. Ensi viikolla saapuu vielä paketti numero kaksi, joka pitää sisällään pitkään odotetun uutuuslevyn lempparibändiltä, jee!

Ulkona paukkui taas vaiheeksi reilut kaksikymmentä pakkasastetta, mutta onneksi sentään aurinko paistoi ja sai hangen kimmeltämään. Löysin Haloselta söpön jättitupsullisen pipon, jolle Arttu tosin vain nauroi...

Apua, nyt on pakko lähteä kuntosalia kohti että ehdin aamuspinningiin ja sieltä töihin, moro!

Pomppuja ja jouluvaloja

Eilen illalla hiippailimme viime hetkellä lähikauppaan ostamaan roiskeläppäpitsoja (siis Arttu osti niitä itselleen evääksi reissuun, minähän en niitä syö, hyihyi) ja kuvaamaan upean hienoja asukuvia Halosen ovien eteen, koska totesimme, että siellähän on iltaisinkin valoa! Uskomatonta, eikö totta?:D

Loppujen lopuksi räpsimme näitä "asukuvia" 60 kappaletta, joista noin 57 oli todella upeita eikä yhtään typerän näköisiä otoksia. Mutta olihan se kivaa. Ohikulkijat vähän katsoivat, kun pompin ja irvistelin kameralle keskellä katua, mutta mitäpä tuosta. Ainiin ja Rotuaarilla käppäillessä ikuistin pallon ja parit jouluvalot ihan siltä varalta, että joltakin ovat ne jääneet näkemättä. No ei sentään, taitaa olla paras mennä nukkumaan, kun juttujen taso lähestyy eilisillan poseerausten laatua...

Punainen untuvatakki on uusi hankintani Stadiumista. Antaa vaan tulla pakkaset, olen valmis! Tai en ehkä sittenkään ole, saako olla sisätiloissa kevääseen asti?

Kaupungin kattojen yllä

Vaadin, että saan muuttaa kerrostaloon, jossa on ihana kattoterassi ja näkymät koko kaupungin yli.

Ystäväni Tuomaksen asuintalosta kattoterassi löytyy, ja vaikkei terassilla paljoa mattotelineitä kummempaa olekaan, oli katon reunalla (no ei sentään ihan siellä uloimmalla reunalla!) mahtavaa istua auringon paistaessa ja ihmisten kipittäessä kiireisinä alapuolella. Meillä ei ollut kiire mihinkään, kun koulu loppui jo kymmeneltä ja edessä oli koko päivä pelkkää joutenoloa. Tai ainakin muutama tunti jos nyt ei ihan koko päivää...

Retrokameran otoksista välittyy ehkä katolla vallinnut mukavan raukea ja huoleton tunnelma, tuonne pitää ehtiä istuksimaan vielä uudelleen ennen kuin syksy ja talvi ihan kokonaan saapuvat!