Ystäväni Tuomaksen asuintalosta kattoterassi löytyy, ja vaikkei terassilla paljoa mattotelineitä kummempaa olekaan, oli katon reunalla (no ei sentään ihan siellä uloimmalla reunalla!) mahtavaa istua auringon paistaessa ja ihmisten kipittäessä kiireisinä alapuolella. Meillä ei ollut kiire mihinkään, kun koulu loppui jo kymmeneltä ja edessä oli koko päivä pelkkää joutenoloa. Tai ainakin muutama tunti jos nyt ei ihan koko päivää...
Retrokameran otoksista välittyy ehkä katolla vallinnut mukavan raukea ja huoleton tunnelma, tuonne pitää ehtiä istuksimaan vielä uudelleen ennen kuin syksy ja talvi ihan kokonaan saapuvat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti