Sneak peek

Bongaa kuvasta kaksi uutta juttua.

1) Hattu löytyi H&M:ltä viime viikolla. Vanhat hattuystävänsä ovat unohtuneet aika vähälle käytölle, mutta nyt täytynee suorittaa ryhtiliike, varsinkin kun tuo uusi harmaa on niin kiva.

2) Ranteessa pilkistää jotain, joka hakattiin siihen eilen Pitbullin tatuoijien toimesta. Tällä hetkellä rupinen kuva ei ole ehkä parhaimmillaan lähikuvaa varten, mutta näette sen pian.

Tämmöistä jännää siis eilen, ylihuomenna lisää jännää, kun urani yliopisto-opiskelijana alkaa!

Synkkä kesäasu ja pyöräilyä illan hämärässä

Maanantaina sain kerrankin nauttia yhtä aikaa hyvästä ilmasta ja vapaapäivästä. Minulla kun on sattunut aina aurinkoisille päiville iltavuoroja ja vapaille lähes poikkeuksetta vesisadetta. Kävin ensimmäistä kertaa rannalla istuskelemassa tänä kesänä, sitä ennen vähän kaupungilla seuraavassa asussa.

Kovin on mustaa kesäiseksi asuksi, mutta paidan läpikuultavuus ja kukkakuviot pehmentäköön synkkää värimaailmaa. Kengät on muuten uudet, klikkasin ne ostoskoriin H&M:n nettialesta. Kaikki muu näyttää olevankin sieltä samasta kaupasta, paitsi puseron alta pilkottava bikiniyläosa Ginasta.

Maanantaina oli kyllä muutenkin mukava päivä, ensin rannalla löhöilyä kavereiden ja siskon kanssa, sitten samalla porukalla syömään FitWokiin (jota on ollut vielä muistanut käydä testaamassa, mutta oli hyvä!) ja illalla vielä 27 km pyörälenkille kahden kaistapääystäväni kanssa. Saatiin reissuun kulumaan noin 3 tuntia, kun pysähtelimme räpsimään Instagram-kuvia ja toiselta kaverilta vieläpä puhkesi rengas loppumatkasta. Onneksi poju jaksoi reippaana juosta meidän perässä loppumatkan kotiin. Tai no oikeastaan Värtön K-Marketille asti, josta ostettiin palkintojätskit juuri ennen sulkemisaikaa ja sitten paikalle ilmaantui tyyppi, joka heitti kaverini ja hänen surkupyöränsä takaisin keskustaan.

Loppuun voisikin laittaa muutamat kuvat matkalta.

Hailuodon valloitus, eli kadonnut laavu ja pirusti sääskiä

Koskaan en ole varmaan nähnyt kerralla niin paljon sääskiä, kuin Hailuotolaisessa metsässä maanantaina iltapäivällä. Syy metsässä rämpimiseen oli sunnuntai-iltana ystäväni Suvin kanssa keksitty reissu saareen ja saaressa piknikpaikkaa etsiessä keksitty älynväläys lähteä seuraamaan kylttiä "laavu 0,5km". Voin kertoa, että laavu oli aika kaukana (tai ainakin tuntui siltä, kun ei sitä vaan ikinä näkynyt missään), sääskiä olisi riittänyt koko Suomen tarpeisiin, ja että tie oli lopulta sellaista kuramuhjua, ettei koko laavulle asti ikinä päästy kun piti kääntyä takaisin.

Hehee, todistusaineistoa eräjorman metsäretkistä

Noh, ehkä ihan hyvä että laavulle ei koskaan löydetty, seuraavaksi päätimme bongata kartasta minkä tahansa rannan, huristelimme taas pikkuisia sorateitä ikuisuuksilta tuntuvan matkan verran ja päädyimme suopursujen ja sammalen tukkiman metsän sijaan tänne:

Rannalla oli mukava nauttia eväitä ja tuijotella autiolle merelle. Hieman kylmä kyllä meinasi istuskellessa tulla, kun tämä Suomen kesä on taas niin ihana ilmoiltaan...

Hailuodossa tuli ajeltua saarta edes takaisin ja katseltiin vähän paikkoja ja oltaisiin lopuksi ennen lautalle lähtöä käyty vielä emutarhallakin, mutta se oli mennyt jo kiinni ennen aikojaan, möh. Käytiin kuitenkin Marjanniemessä eli lauttarannasta katsoen saaren toisessa päässä majakan luona, käsityömyymälässä kahvilla, jossain hotellissa vessassa ja sitten vaan ajeltiin ja koitettiin etsiä sitä piknikpaikkaa, joka oli vähän hukassa meiltä päättömiltä kanoilta :D

On kyllä melkoinen mäkilähtö, jos tuosta meinaa autolla yli loikata ;D

Reissulla vakuutuin muuten täysin siitä, että ostan saarelta itselleni vanhan tönön mökiksi heti, kun olen rahoissani. Ja paikan päällä syntyi heti tälle kesälle vielä monta suunnitelmaa siitä, mitä vielä Hailuodossa pitäisi käydä tekemässä, kuten maastoratsastusretki islanninhevosilla ja uintireissu kunhan säät suosisivat.

Suolaista vettä ja hiekkaa varpaissa

Juhannuspäivänä laiskottelimme vailla suunnitelmia ja kiirettä. Aamulla makoilimme takapihalla aurinkotuoleissa, mutta tuulen suojassa suorassa auringonpaisteessa oli todella kuuma, ei ollut meistä itsemme grillaajiksi kuin muutamaksi minuutiksi kerrallaan. Kunnolla herättyämme ajoimme Nallikariin ja kahlasimme meressä ja heittelimme frisbeetä. Ihanan vilpoisa merivesi, lämmin aurinko ja lempeästi kutitteleva tuuli tekivät olostamme juuri täydellisen, mutta nälkä pakotti pienen seurueemme kuitenkin takasin kotiin. Grillissä valmistui sekalaista purtavaa eilisen illan ylijäämistä ja jääkaapin löydöistä, kesäruokaa parhaimmillaan!

Illemmalla haettiin Ärrältä lainaan Beginners-leffa, joka oli aika noh, jännä, varsinkin kun nukuin melkein puolet leffasta enkä aina ollut ihan kärryillä (miten niin voi väsyttää jos menee aamuvuoroon erittäin lyhyiden yöunien jälkeen ja valvoo melkein 24 tuntia juhannuksen juhlinnassa heti töiden perään?). Illan kruunasi Pekka Puupää -maratooni Teemalta, tosin jaksoin katsoa vain ensimmäisen, mutta sitäkin ratkiriemukkaamman leffan ennen kuin piti taas mennä nukkumaan että jaksaa lähteä töihin, taas. Mutta semmoinen juhannuspäivä minulla, toivottavasti teillä yhtä mukava ja kiireetön.

Juhannus

Juhannus oli ja meni.
Oli kivaa, oli ystäviä, oli ruokaa, oli juomaa, oli aurinkoa, oli koira, oli töitä, oli grilli, oli musiikkia ja kaikkea muuta, mitä mahtijussiin vaaditaan. Kuvasato puhukoon puolestaan.

Vapaapäivä pilkkumekossa

Tiistaina oli ilokseni varsin hyvä ilma (tai etenkin aamupäivällä oli) ja otinkin vapaapäivästäni kaiken irti. Kävin aamulla Artun kanssa lenkillä, sitten lounastin siskoni kanssa torinrannassa ja kävin hänen uudella asunnollaan. Illalla vielä treffasin kahta rakasta ystävääni kahvilassa ja Kulumassa.

Kunnon paparazzit valokuvaa ruoka-annoksiaan yhtäaikaa, varmaan fiksun näköistä. Melkein yhtä fiksun näköistä kuin minä lempi puuhassani, eli haarukoimassa ruokaa suuhuni. Ruoka oli hyvää, joskaan annos ei ole kuvassa välttämättä kovin huokuttelevan näköinen. Syötiin aurajuustolohta ja kasviksia ja pottuja ja mitähän kaikkea sieltä pannulta tarttuikaan mukaan. Niin ja annos oli jätti, tuli ähky.

Päivän asuna Cubuksen pilkkumekko ja siskon kirppikseltä löytämät kengät. Olivat siskolle vähän pienet, niin otin kokeilukäyttöön, mutteivat ehkä minua niin ihastuttaneet, että jättäisin omaan kaappiini, katsotaan nyt vielä.

Lauantai

Viime lauantai oli aika ihana. Aurinko paistoi, minulla oli kerrankin vapaata, eikä ollut kiire mihinkään. Käytiin hieman ostoksilla ja hommattiin ruokatarvikkeita intialaista ruokaa varten. Päivällä istuimme omalla parvekkeella ja nautimme kuplivaa luomuseljankukkajuomaa, jota minun oli pakko saada Stockalta ostaa, kun pullo oli niin söpö. Ja juoma olikin kyllä hyvää.

Alkuillasta istuskeltiin Kiikelissä parin kaverin kanssa ja unohdettiin syödä. Illalla mahan huutessa nälkäänsä alettiin valmistaa herkkuateriaa, joka sisälsi kanakormaa, naanleipää, jukurttidippiä ja hedelmäistä salaattia. Kaikki valmistettiin tietysti itse, ja siinähän sitä vasta nälkä tulikin, kun leipätaikinan piti kohota ja korman ensin marinoitua ja sitten hautua uunissa... Lopulta ahmimme mahamme pullolleen ja katselimme Euroviisuja, kunnes nukkumatti alkoi kutsua ja kömmimme sänkyyn.

Kyllästyminen tylsään pukeutumiseen

Viime aikojen laiha asukuvasaldo johtuu tosiasiasta nimeltä käyn-töissä-ja-hengaan-kotona-verkkareissa -elämä. Kun en ole töissä, yritän saada luettua pääsykokeisiin ja välillä käydä epätoivoisesti urheilemassakin, joten päälläni nähdään suunnilleen neljä erilaista asukokonaisuutta viikosta toiseen: yövaatteet, työvaatteet, treenivaatteet ja rumat siirtymävaatteet näiden vaatekertojen välissä, jipii. No ehkä vähän liioiteltuna, mutta melkein...

No, torstaina sanoin yöpaidassa tukka pystyssä tuijottavalle peilikuvalleni, että nyt riitti. Päätin siis panostaa edes vähän, vaikka meninkin vain illaksi töihin ja ulkona satoi vettä. Nykäisin siis päälleni uudet shortsit ja Marimekon paidan, joka niin kovin harvoin pääsee päälle. Sisätiloissa fiilistelin myös uusia ihanuuksiani, vadelmanpunaisia mokkakorkkareita. Ulos laitoin kuitenkin jalkaan saappaat, mutta ehkä ihan pian nuo kaunokaisetkin pääsevät oikeasti käyttöön.

Ei tämäkään asu ehkä mitään tajuntaaräjäyttävän erikoista ole, mutta vähän vaihtelua ikuiselle farkut ja ruutupaita -yhdistelmälle, joissa yleensä juoksen töihin (häpeäkseni voin paljastaa, että joskus olen mennyt aamuvuoroon myös rumissa collegehousuissa. Aamuviideltä idea tuntui hyvältä, mutta päivänvalossa takaisin kotiin tullessa ei enää niinkään, varsinkin kun jalassa oli kumpparit.. Grhm :D)

Näiden tunnustusten jälkeen suunta onkin vain ylöspäin, jospa tämä kevään saapuminen saisi minut taas innostumaan vähän enemmän vaatekaappini kaivelemisesta ensimmäisten käteensattuvien päälle vetämisen sijaan.

Aurinkoinen sunnuntai

Alla muutama kuva tämän aurinkoisen ja maaliskuun ensimmäisen sunnuntain vietosta.

Aamu kului sohvalla niskajumia potien, parin särkylääkkeen ja lämpimän niskatyynyn avulla perjantaisen Stam1nan keikan jumiuttama niska saatiin taas sen verran vetreytettyä, että lähdimme Artun kanssa käppäilemään kaupunkiin. Kävin myös hyödyntämässä Kookengässä saamani alennuskupongin, tästä ostoksesta lisää vähän myöhemmin.

Iltapäivä on kulunut kirjojen ja teekupposen seurassa. Artun lähtiessä urheilemaan minä pistin teepannun tulille ja istuskelin lueskelemassa pääsykoekirjaa ja David Nichollsin romaania Sinä päivänä.

Sunnuntain kotoiluasuna perjantaina keikalta ostettu t-paita, uudet H&M:n farkut ja Gina Tricotin ruutupaita. Auringonpaisteen lisäksi olen nautiskellut Artulta saamistani kukista ja appelsiinien  C-vitamiinista sisäisesti ja ulkoisesti. Kukkien ja hedelmien pirteät värit saavat jo niitä katsellessa piristymään ja odottamaan kevättä aina vain enemmän.