Oho, blogi on elänyt hiljaisuudessa melkein kuukauden pienehkön inspiraatiopulan vuoksi. Jospa se innostus tästä lähtisi uuteen nousuun, kun lempivuodenaikani syksy alkaa kohta ilmoitella tulostaan (en tosin valita tästä yllättäen saapuneesta jälkikesästäkään, mukava kun on kerrankin lämmintä).
Veljeni rippijuhlat olivat kaksi viikkoa sitten, mutta saamattomana ja kuviin omalta osaltani en niin tyytyväisenä olen pantannut näitäkin otoksia tuolla tietokoneen kätköissä. Laitetaan ne nyt kuitenkin julki, tadaa.
Siskoni kanssa poseerataan tuossa alimmassa, mihin lie Ira on jo kenkänsä heittänyt tässä vaiheessa. Minulla päällä Hennesin alesta tilattu mekko ja Zaran kengät, jotka Budapestista löytyivät. Aika ihanan pirtsakka väriyhdistelmä, vai mitä, mutta aika outo minulle. Olen kerrankin värikäs!:D
Maanantaina sain kerrankin nauttia yhtä aikaa hyvästä ilmasta ja vapaapäivästä. Minulla kun on sattunut aina aurinkoisille päiville iltavuoroja ja vapaille lähes poikkeuksetta vesisadetta. Kävin ensimmäistä kertaa rannalla istuskelemassa tänä kesänä, sitä ennen vähän kaupungilla seuraavassa asussa.
Kovin on mustaa kesäiseksi asuksi, mutta paidan läpikuultavuus ja kukkakuviot pehmentäköön synkkää värimaailmaa. Kengät on muuten uudet, klikkasin ne ostoskoriin H&M:n nettialesta. Kaikki muu näyttää olevankin sieltä samasta kaupasta, paitsi puseron alta pilkottava bikiniyläosa Ginasta.
Maanantaina oli kyllä muutenkin mukava päivä, ensin rannalla löhöilyä kavereiden ja siskon kanssa, sitten samalla porukalla syömään FitWokiin (jota on ollut vielä muistanut käydä testaamassa, mutta oli hyvä!) ja illalla vielä 27 km pyörälenkille kahden kaistapääystäväni kanssa. Saatiin reissuun kulumaan noin 3 tuntia, kun pysähtelimme räpsimään Instagram-kuvia ja toiselta kaverilta vieläpä puhkesi rengas loppumatkasta. Onneksi poju jaksoi reippaana juosta meidän perässä loppumatkan kotiin. Tai no oikeastaan Värtön K-Marketille asti, josta ostettiin palkintojätskit juuri ennen sulkemisaikaa ja sitten paikalle ilmaantui tyyppi, joka heitti kaverini ja hänen surkupyöränsä takaisin keskustaan.
Otettiin äitienpäivänä ilta-auringossa kuvia sen hetkisistä kuteista, mutta jotenkin ne taas jäi tuonne kameraan lojumaan kun laiskana ei ole saanut postattua niitä vielä. Mutta nytpä vilautan ne kuvat ja vaatteet, käs tässä.
Laitoin ekaa kertaa jalkaan uudet kaunokaiseni, nuo vadelmanpunaiset herkut. Ikävä kyllä pikkuisen meinaa kantapää nousta kengistä ylös kävellessä, minulla on aina kaikkien avokkaiden kanssa sama ongelma, vaikka sopivat muuten olisivatkin. Vihaan teitä kantapääni, miksi olette vammaisen malliset ja estätte ihanien kenkien käytön, hä?! Onneksi asian saa luultavasti korjattua semmoisilla kenkään liimattavilla laitettavilla läpysköillä.
Vaihdoin tuohon Vilan mekkooni erilaisen vyön, kun alkuperäinen tummanpunainen vyö riiteli kengän värien kanssa. Tykkäsin asusta, mutta buffet-ruokailut ja useammat kakkukahvit eivät olleet paras yhdistelmä vyötäröltä kiristävän vyön kanssa, huh sitä turvonnutta oloa...
Nyt pitää kyllä lähteä syömään Artun juuri valmistamia pitaleipiä ja kohta olisi suuntana leffateatteri ja The Avengers -pätkä ja sitten olisi vielä jääkiekkoakin ja kaikkea. Ja jossakin vaiheessa pitäisi vielä pakatakkin, lähden nimittäin huomenna Budapestiin ja äiti hakee minut heti aamupäivällä jo kotoa, ups...
Torstaiaamuna oli ihana herätä, kun aurinko paistoi verhojen raosta - tuli heti aivan huippuhyvä mieli!
Aurinkoa piti lähteäkin heti aamupalan jälkeen paistattelemaan ja kaupungilla haahuillessa huomattiin, että ensimmäinen jäätelökioskikin oli juuri auennut, ei muuta kuin jätskille siis.
Valinnanvaikeus oli hurja, mutta onneksi kiltti myyjäsetä antoi meidän maistella muutamia makuja. Päädyin kuitenkin sitruunalakritsiin ja Arttu mansikkasorbettiin.
Niin ja ensimmäisten jätskien lisäksi oli ensimmäinen nahkatakkipäivä! Vähän meinasi olla kyllä kylmä tuuli, joka sai sormet paleltumaan ja mekonhelmat nousemaan vaarallisen ylös, mutta muuten oli kyllä ihanaa.
Jalassa oli Vagabondin saapikkaat, jotka ostin talvella alennusmyynneistä. Ovat muuten ihanat, mutta nauhat ovat kovin pitkät ja typerän näköiset. Pitänee hankkia siis uudet. Kumma homma muuten, että yli puolet omistamistani kengistä on Vagabondeja, johan tuo itseäkin kyllästyttää aina kirjoittaa saman firman nimi joka postaukseen. Mutta minkäs teet kun merkin kengät ovat niin usein oman näköisiä ja hinta-laatusuhteeltaan varsin kelpoja. Seuraavaksi voisin kuitenki ostaa jo jotain uutta ja erilaista...
Viime aikojen laiha asukuvasaldo johtuu tosiasiasta nimeltä käyn-töissä-ja-hengaan-kotona-verkkareissa -elämä. Kun en ole töissä, yritän saada luettua pääsykokeisiin ja välillä käydä epätoivoisesti urheilemassakin, joten päälläni nähdään suunnilleen neljä erilaista asukokonaisuutta viikosta toiseen: yövaatteet, työvaatteet, treenivaatteet ja rumat siirtymävaatteet näiden vaatekertojen välissä, jipii. No ehkä vähän liioiteltuna, mutta melkein...
No, torstaina sanoin yöpaidassa tukka pystyssä tuijottavalle peilikuvalleni, että nyt riitti. Päätin siis panostaa edes vähän, vaikka meninkin vain illaksi töihin ja ulkona satoi vettä. Nykäisin siis päälleni uudet shortsit ja Marimekon paidan, joka niin kovin harvoin pääsee päälle. Sisätiloissa fiilistelin myös uusia ihanuuksiani, vadelmanpunaisia mokkakorkkareita. Ulos laitoin kuitenkin jalkaan saappaat, mutta ehkä ihan pian nuo kaunokaisetkin pääsevät oikeasti käyttöön.
Ei tämäkään asu ehkä mitään tajuntaaräjäyttävän erikoista ole, mutta vähän vaihtelua ikuiselle farkut ja ruutupaita -yhdistelmälle, joissa yleensä juoksen töihin (häpeäkseni voin paljastaa, että joskus olen mennyt aamuvuoroon myös rumissa collegehousuissa. Aamuviideltä idea tuntui hyvältä, mutta päivänvalossa takaisin kotiin tullessa ei enää niinkään, varsinkin kun jalassa oli kumpparit.. Grhm :D)
Näiden tunnustusten jälkeen suunta onkin vain ylöspäin, jospa tämä kevään saapuminen saisi minut taas innostumaan vähän enemmän vaatekaappini kaivelemisesta ensimmäisten käteensattuvien päälle vetämisen sijaan.
Hyvää itsenäisyyspäivää! Lähdemme Artun kanssa ihan kohta Kempeleeseen vanhempieni luokse, mutta heitetään vielä ennen sitä kehiin kuvat päivän vaatetuksesta.
Mekko on Marimekon, neule Zarasta, takki Z.i.p., eli hankittu Haloselta ja kengät uutukaiset Dr. Martensit, jotka tilasin Asokselta pari viikkoa sitten.
Luntakin saatiin, jee! Nyt alan valmistautumaan lähtöön, kohta pääsee maistelemaan äidin laittamia herkkuja, nam.
Taidan muuttaa blogini ruutupaita ja prätkäsaapas -kuvakokoelmaksi, koska jos voisin, haalisin näitä kahta asiaa kaappiini loputtomasti enkä pukeutuisi mihinkään muuhun. Minkäs teet, kun jotkut asiat vaan toimii ja tuntuu päällä omalta ja hyvältä. Koittakaa olla kyllästymättä siis näihin sata kertaa nähtyihin yhdistelmiin, minä nimittäin en taida kyllästyä ihan heti.
Paita ja shortsit H&M, kengät Vagabond, koru Fashionology
Nappasimme tänään Artun kanssa auton alle ja kävimme huristelemassa ympäri Oulunsaloa.
Ajelimme Hailuodontietä niemennokkaan asti katselemaan merta ja tuuli...ööh, voimaloita? Tai ehkä ne voi olla vaan tuulimyllyjä, kuten Arttu näitä jättimäisiä rupeleita nimitti.
Jalassa syksyn paras hankinta, Vagabondit prätkäsaappaat. Taidankin alkaa kasvattaa itselleni prätkäsaapaskokoelmaa, näitä ei vaan voi olla liikaa ;D Rakastan noita kolmea solkea ja hyväksi todettua mallia, sama lesti löytyy pitkävartisista saappaistani. Kaikki vaatteet ovat H&M:ltä.
Alkusyksyn auringonlasku näytti eilen erityisen kauniilta Pikisaaren metsäpolulla auringon viimeisten säteiden taistellessa tiensä lehtiverhojen läpi.
Vaatteiden osalta asu ei ole mitään uutta ja erikoista, vaan rento ja mukava lempikamppeista koottu kokonaisuus, jollaisessa viihdyn aina vaan päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodenajasta toiseen.
Takki H&M:ltä, paita on Gina Tricotista, housut ostettu Brightonin kielimatkalta ollessani 16v. Pienen kaupan nimestä ei ole tietoa, mutta housut kertovat olevansa Cotton Club -merkkiset. Hattu on kesän hankinta Monkista ja TenPointsin kengät ovat supersuosikkini ja yksi paras asia syksyn saapumisessa (salaisesti haluaisin nuo tai samantyyppiset myös mustana. Okei, en ehkä ihan niin salaisestikaan..).
Loppukevennyksenä kuva, jonka ilme on kyllä kuvasadosta henkilökohtainen suosikkini.
Toissapäivänä vietin helteistä päivää asussa, joka ei ole tyyliltään ihan ominta minua, mutta kesällä tekee mieli välillä vähän söpöilläkin. Hame ja t-paita ovat Hennesiltä (ylläri...) täydennystä kesävaatevarastoon, joka tuntuu aina helteiden yllättäessä kovin suppealta. Vyö on ostettu jostain pikkuliikkeestä reissusta ja kengät on Vagabondin uudet sandaalini.
Kävin maanantaina kampaajalla ja leikkasin taas otsatukan. Hiukseni ovat ihanan sileät kampaajan suoristamisen jälkeen, mutta oma rautani on niin surkea, ettei sillä saa näitä karheita kankihiuksia silottumaan mihinkään. Onneksi tilanteeseen on tulossa muutos, kun Arttu tilasi minulle synttärilahjaksi todella paljon kehutun ghd:n suoristusraudan. Odotan ghd:täni ihan täpinöissäni ja harmitti kovasti, kun se ei vielä tänään tullut, olisin halunnut juhliin saada tukan kuosiin.
Paita on luonnossa hennon vaaleanpunainen(!), mutta kuvissa se näyttää varsin vaalealta. Sandaalit ovat tähän mennessä oikeastaan ainoa aleostokseni, olen koittanut säästää rahoja ja shoppailuintoja tälle viikonlopulle, hyppään nimittäin muutaman tunnin päästä yöjunaan ja käyn mutkan Helsingissä shoppailemassa sekä sukulaisen juhlissa.
Ihana Ikean lastenlaastari muuten kantapäässä ja hienot kesävarpaat by Ida, eli kynnet lakattu viimeksi kuukausi sitten, krhm...
Nettikauppasurffailu on vaarallinen harrastus, tällä kertaa mielen sopukoista alkoi yhtäkkiä kaivautua esille tuttu himo Dr. Martensin maihareita kohtaan.
Ei kai siinä mitään, mutta kauan kuolattuja Martenseja pitäisi ostaa varmaan kerralla kolmet, koska en osaa päättää, mitkä niistä olisivat ihanimmat.
Mustat perusmartensit houkuttaisivat, koska ne sopisivat kaiken kanssa kaikkina päivinä, punaiset kiiltonahkamaiharit taas ovat i-ha-nat, voisin vaikka syödä nuo, aivan täydelliset. Täydelliset ovat myös korolliset Diva Darciet, näitä olen Ebaysta koittanut silloin tällöin metsästääkin, jospa joskus vielä löytyisi omassa koossani.
Perjantai 13. päivä sujui itseltäni ilman epäonnea ja kommelluksia, ja päivä olikin täynnä mukavaa tekemistä ja ihanaa seuraa, kun illan ohjelmassa oli tanssiaiset ja Stam1nan keikka. Alkuillasta kävimme koulumme lukuvuoden päätöstanssiaisissa pyörähtelemässä valssin, humpan ja foxin tahtiin, jonka jälkeen suunnistin ystäväni Suvin kanssa 45:seen laittamaan jalalla koreasti heiman erilaisessa ympäristössä. Stam1na heitti keikan Nelivitosessa kahtena iltana peräkkäin ja pakkohan se oli olla molempina iltoina paikalla. Lauantaina tosin seurue sai lisäystä Artusta, siskostani ja Suvin serkusta.
Perjantaina päälläni oli kolme eri asua ja otin kuvatodisteita niistä jokaisesta. Ensimmäinen asu oli päällä päivällä kun kävin kuolukaverin kanssa syömässä ja Artun kassa shoppailemassa.
Paita Serious Sally/Aleksi 13, shortsit, aurinkolasit ja kengät H&M, laukku Global Accessories
Tanssiaisissa päälläni oli musta mekko, jonka ostin jokin aika sitten sekä kengät, jotka ostettiin ylioppilasjuhliani varten.
Mekko H&M, kengät O.I.S, kaula- ja rannekoru Kalevalan Vanamo
Onneksi olin kerrankin niin viisas, että laitoin matkalle jalkaan tennarit, ja otin korkkarit laukkuun, oli sen verran kipeänä jalat tanssimisen jälkeen, ettei kotimatkasta olisi tullut muuten mitään. Napsaisin Andiamosta ostetuista kympin tossuistani kuvan bussipysäkillä, alkavat olla vähän elämää nähneet... :D
Kolmas asu, eli keikkavaateus muodostui farkkushortseista ja bändipaidasta kiilakoroilla ja nahkarotsilla höystettynä.
Nahkatakki Bruno Z/Nahka Albert, shortsit H&M,
Stam1nan bändipaita ostettu keikalta monta vuotta sitten
Kaverikuva, hihi.
Molemmat kengät Vagabond.
Hehee, lopuksi huippu video. Hyyrysen veljesten pitäisi kyllä tehdä musikaali, olen vahvasti sitä mieltä :D
