Nörttirillit ovat saapuneet

Terve taas! Meitsi onkin ollut täällä viime ajat aika jännä äärellä, kun alkoi nuo yliopistohommat. Mukavasti on mennyt ja tähän mennessä luennot tosi mielenkiintosia. Olen siis erittäin iloinen, että päätin hakea tuonne ja että pääsin, jes!:)

Mutta muihin aiheisiin, hain tänään Silmäasemalta mun uudet ihanat rillit. Mietin tuossa keväällä, että jos yliopiston ovet aukeaa, niin sitten viimestään ostan palkinnoksi uudet lasit, joten pitihän ne sitten hankkia. Päädyin Ray-Banin aika klassiseen malliin, rakkautta ensisovituksella (tosin sitäkin ennen noita on kyllä kovasti kuolattu vähän kauempaa).

Jalassa on muuten uudet tennarit, täyttä rakkautta nämäkin! Materiaalina ihana nupukkinahka ja ruskeat nahkanauhat, aah. Kaverina Espritin farkut, Gina Tricotin paita ja kirpparilta ostetusta takista tuunattu liivi.

Synttärijuhlintaa

Lauantaina juhlimme Artun äidin 50-vuotissynttäreitä Muhoksella hurmaavassa Wanhassa Tyllissä. Juhlat olivat onnistuneet kaikin puolin, ilma suosi, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi ja livemusiikki sekä illan karaoket pitivät tunnelman katossa.

Veljekset Arttu ja Santtu pitivät valokuvaajien roolissa huolta illan taltioinnista, mutta minä taisin jotenkin onnistua piiloutumaan kameralta, kun en kovin monessa kuvassa esiinny. Muutaman kuvan ajattelin kuitenkin teillekin vilauttaa, kun niissä näkyy hieman minun ja tuon miehen vaatetustakin.

Rennoissa juhlissa meikäläinen luotti suoraan töistä tulleena ihan vaan tennareihin ja simppeliin printtimekkoon. Kenkävalinta tuntui alkuun hieman alipukeutumiselta, mutta olin kuitenkin onnellinen valinnastani, kun huomasin osan naisista koikkaroimassa korkokengissään, joiden kannat upposivat nurmikkoon.

Parrakkaammalla puoliskolla oli päässään tuo aivan ihana pappalätsä, jonka hän Stockmannilta osti edellisenä päivänä. Minun ihastuneilla kannustuksillani ("sun on pakko ostaa tuo, se on niin söpö, pakkopakkopakko!") saattoi olla hieman osuutta asiaan, mutta hyvinpä herra tuntui lätsä päässään viihtyvän.

Loppuun vielä se kaikkein oleellisin, eli KAKKUA, namnamnam :D

Rippijuhlat

Oho, blogi on elänyt hiljaisuudessa melkein kuukauden pienehkön inspiraatiopulan vuoksi. Jospa se innostus tästä lähtisi uuteen nousuun, kun lempivuodenaikani syksy alkaa kohta ilmoitella tulostaan (en tosin valita tästä yllättäen saapuneesta jälkikesästäkään, mukava kun on kerrankin lämmintä).

Veljeni rippijuhlat olivat kaksi viikkoa sitten, mutta saamattomana ja kuviin omalta osaltani en niin tyytyväisenä olen pantannut näitäkin otoksia tuolla tietokoneen kätköissä. Laitetaan ne nyt kuitenkin julki, tadaa.

Siskoni kanssa poseerataan tuossa alimmassa, mihin lie Ira on jo kenkänsä heittänyt tässä vaiheessa. Minulla päällä Hennesin alesta tilattu mekko ja Zaran kengät, jotka Budapestista löytyivät. Aika ihanan pirtsakka väriyhdistelmä, vai mitä, mutta aika outo minulle. Olen kerrankin värikäs!:D

Laivaston sinistä ja vadelman punaa

Torstaina kaiken sen tylsän vesisateen keskellä muruni vei minut syömään ravintola Hellaan. Ennen ei olla kyseisessä ravintolassa käyty, mutta pääruuan puolessa välissä suunnittelin jo seuraavaa kertaa, eli kokemus oli hyvä! Minä söin lohta ja hauki-rapumureketta ricotta-pinaattiraviolien kera ja Arttu tilasi vasikan entrecotea salaatilla ja fritti chipseillä, hyvin maistuivat molemmat annokset (ja minä saatoin ehkä vähän vierailla Artun lautasella chipsejä kalastellen).

Niin ja jälkiruoka oli kyllä ihan parasta. Otettiin mansikka-jogurttitorttua koivusorbetin kanssa ja tuoreilla marjoilla höystettu creme brulee, jotka syötiin puoliksi, ah nam.

Ennen ruokailua asustuskin ikuistettiin kaupungintalon kukkapenkin edessä. Niin ja illalla ei edes satanut ja aurinkokin päätti hieman näyttäytyä, voi ihmettä!

Päällä minulle varsin erikoinen väriyhdistelmä, sinistä ja punaista ja laukussa vähän violettiakin.
Kengät Vagabond, kaikki vaatteet näköjään H&M ja laukku tilaajalahjana saatu Lumi. Niin ja korut Kalevala ja Nomination.

Hailuodon valloitus, eli kadonnut laavu ja pirusti sääskiä

Koskaan en ole varmaan nähnyt kerralla niin paljon sääskiä, kuin Hailuotolaisessa metsässä maanantaina iltapäivällä. Syy metsässä rämpimiseen oli sunnuntai-iltana ystäväni Suvin kanssa keksitty reissu saareen ja saaressa piknikpaikkaa etsiessä keksitty älynväläys lähteä seuraamaan kylttiä "laavu 0,5km". Voin kertoa, että laavu oli aika kaukana (tai ainakin tuntui siltä, kun ei sitä vaan ikinä näkynyt missään), sääskiä olisi riittänyt koko Suomen tarpeisiin, ja että tie oli lopulta sellaista kuramuhjua, ettei koko laavulle asti ikinä päästy kun piti kääntyä takaisin.

Hehee, todistusaineistoa eräjorman metsäretkistä

Noh, ehkä ihan hyvä että laavulle ei koskaan löydetty, seuraavaksi päätimme bongata kartasta minkä tahansa rannan, huristelimme taas pikkuisia sorateitä ikuisuuksilta tuntuvan matkan verran ja päädyimme suopursujen ja sammalen tukkiman metsän sijaan tänne:

Rannalla oli mukava nauttia eväitä ja tuijotella autiolle merelle. Hieman kylmä kyllä meinasi istuskellessa tulla, kun tämä Suomen kesä on taas niin ihana ilmoiltaan...

Hailuodossa tuli ajeltua saarta edes takaisin ja katseltiin vähän paikkoja ja oltaisiin lopuksi ennen lautalle lähtöä käyty vielä emutarhallakin, mutta se oli mennyt jo kiinni ennen aikojaan, möh. Käytiin kuitenkin Marjanniemessä eli lauttarannasta katsoen saaren toisessa päässä majakan luona, käsityömyymälässä kahvilla, jossain hotellissa vessassa ja sitten vaan ajeltiin ja koitettiin etsiä sitä piknikpaikkaa, joka oli vähän hukassa meiltä päättömiltä kanoilta :D

On kyllä melkoinen mäkilähtö, jos tuosta meinaa autolla yli loikata ;D

Reissulla vakuutuin muuten täysin siitä, että ostan saarelta itselleni vanhan tönön mökiksi heti, kun olen rahoissani. Ja paikan päällä syntyi heti tälle kesälle vielä monta suunnitelmaa siitä, mitä vielä Hailuodossa pitäisi käydä tekemässä, kuten maastoratsastusretki islanninhevosilla ja uintireissu kunhan säät suosisivat.

Erään päivän asu

Kamerassa lymyili asukuva joltain viime viikon päivältä, en muista miltä, mutta liekö väliksikään. Kuvan perimmäinen tavoite olikin esitellä jotain uutta, nimittäin farkkuliivini. Löysin vihdoin kirppikseltä farkkutakin, josta leikkelin hihat. En ole ehkä vielä täysin tyytyväinen tulokseen, täytyy vähän kuluttaa kangasta enemmän ja ehkä hieman saksia käsiaukkoja suuremmiksi, niin ei niin ahdista napakkaan denimiin verhoutuneena.

Ensimmäisellä käyttökerralla farkkuliivi yhdistyi H&M:n mustaan mekkoon ja samaisen liikkeen tolppakorkosandaaleihin. Farkkuliivikokeilut jatkukoot.

Vapaapäivä pilkkumekossa

Tiistaina oli ilokseni varsin hyvä ilma (tai etenkin aamupäivällä oli) ja otinkin vapaapäivästäni kaiken irti. Kävin aamulla Artun kanssa lenkillä, sitten lounastin siskoni kanssa torinrannassa ja kävin hänen uudella asunnollaan. Illalla vielä treffasin kahta rakasta ystävääni kahvilassa ja Kulumassa.

Kunnon paparazzit valokuvaa ruoka-annoksiaan yhtäaikaa, varmaan fiksun näköistä. Melkein yhtä fiksun näköistä kuin minä lempi puuhassani, eli haarukoimassa ruokaa suuhuni. Ruoka oli hyvää, joskaan annos ei ole kuvassa välttämättä kovin huokuttelevan näköinen. Syötiin aurajuustolohta ja kasviksia ja pottuja ja mitähän kaikkea sieltä pannulta tarttuikaan mukaan. Niin ja annos oli jätti, tuli ähky.

Päivän asuna Cubuksen pilkkumekko ja siskon kirppikseltä löytämät kengät. Olivat siskolle vähän pienet, niin otin kokeilukäyttöön, mutteivat ehkä minua niin ihastuttaneet, että jättäisin omaan kaappiini, katsotaan nyt vielä.

Reissun ostoksia

Keskiviikkona ajattelin käydä hemmottelemassa itseäni hieronnassa, mutta hyvin jumiutuneiden hartioiden murjonta oli kaukana hemmottelusta. Kuitenkin oli ihana käydä taas hierottavana, niin saa tätä jumiselkää hieman parempaan kuosiin. Hieronnan jälkeen herättelin yötyöläiseni unilta ja kävimme yhdessä syömässä navat täyteen kiinalaisen ravintolan buffetissa ennen kuin singahdin töihin.

Päälläni ja käsipuolessani oli uudet Budapestista ostetut rakkauteni, Zaran takki ja kauppahallin löytö, nahkainen iso käsilaukku, jollaista olen etsinyt ehkä pienen iäisyyden.

Olen kuolaillut tuollaisia nahkahihaisia takkeja pitkään ja voi mikä tuuri kävikään, kun reissun viimeisenä päivänä siskoni halusi vielä käydä sovittamassa yhtä mekkoa Zarassa ja samalla reissulla sekalaisten vaatteiden rekistä  silmäni bongasivat yhden ainoan kappaleen tuota takkia ja juuri oikeaa kokoa. Ainoa täydellisyyden rikkova seikka olivat kultaiset napit ja vetskarit, yleensä kun vierastan kultaa koruissa ja asusteissa, mutta nyt annoin väärän väriset vetskaritkin anteeksi, niin ihana takki on.

Budapestin kauppahallissa oli myytävänä paljon käsitöitä, huiveja ja nahkalaukkuja ja sieltäpä löysin vihdoin itseäni miellyttävän käsilaukun varsin kohtuulliseen hintaankin, euroissa noin kahdeksankymppiä. Usean vuoden olen etsiskellyt kohtuuhintaista, isoa käsilaukkua, mutta sopivan hintaiset ovat aina rumia ja omaa silmää miellyttävät poikkeuksetta hinnaltaan noin yli kolmesataa euroa. Onneksi nyt tärppäsi!

Madama Butterfly

Päätimme poiketa Budapestissa oopperaan, kun kuulimme, että halvimmat liput sunnuntai-illan Madama Butterflyhyn maksoivat vain reilut neljä euroa. Paikat olivat toki aika huonot, aivan ylhäällä ja oikeassa reunassa, joten nähdäkseen lavalle sai nojailla kaiteeseen ja kurkotella kaulaansa. Mutta olihan miljöö upea ja musiikki ja laulu mahtavaa. Hieno kokemus siis ja lisäksi oiva syy saada pukeutua vähän hienommin.

Minulla ei ollut mukana kovinkaan hienostuneita oopperamekkoja (tosin olisi siellä farkuissakin pärjännyt, monet huonommilla paikoilla olleet olivat ihan arkisissa vaatteissa, osa sitten hienommissa), mutta kun satuin löytämään Zarasta ihanan maksimekon harsomaisella helmalla, niin mikä ettei! Lisäksi rakastuin samaisessa Zarassa vihreisiin kiilakorkokenkiin ja nekin päätyivät kassalle ja jalkaan.

Otimme ennen oopperaa muutaman kuvan surkealla pikkupokkarillamme Oopperatalon edustalla. Vahingossa satuttiin siskon kanssa poseeraamaan viereisen Vuittonin liikkeen eteenkin :D

Otin muuten tuon siskoni huivin mukaan lämmikkeeksi kotimatkalle, kun ooppera loppui vasta kymmenen jälkeen, mutta eipä sitä tarvinnut, kun illallakin oli vielä niin ihanan lämmin, että pelkässä mekossa tarkeni. Koko reissun olikin ihan mielettömän ihanat ja lämpimät kelit, semmoiset 27 astetta melkein joka päivä! Missä viipyy Suomen kesä, kysynpä vaan...

Unkarin valtionoopperan etusivulla on näemmä video juurikin tuosta Madama Butterflystä, sen näkee siis täältä http://www.opera.hu/en ja virtuaalikierroksella upeassa rakennuksessa voi käydä täällä!

Graffiti

Eilisen vapaapäivän ja kauniin sään kunniaksi lähdettiin vähän pyöräilemään Ainolan puistoon ja kuvattiin asukuvat mahtavien graffitien värittämien seinien luona. Minun puolestani graffiteja saisi näkyä katukuvassa enemmänkin sellaisissa pakoissa, johon niitä olisi sallittua tehdä, eikä missään julksiten rakennusten seinissä tietenkään. Hienoja taideteoksia näkyi muutamia näilläkin seinillä kyllä.

Asuna tällä kertaa maastokuviota ja punaista. Takki Saksan armeija/Varusteleka, housut vanhat Brightonista ostetut, toppi vanhasta bändipaidasta saksittu, kengät Lacoste ja laukku Lindex.

Äitienpäiväasua vähän viiveellä

Otettiin äitienpäivänä ilta-auringossa kuvia sen hetkisistä kuteista, mutta jotenkin ne taas jäi tuonne kameraan lojumaan kun laiskana ei ole saanut postattua niitä vielä. Mutta nytpä vilautan ne kuvat ja vaatteet, käs tässä.

Laitoin ekaa kertaa jalkaan uudet kaunokaiseni, nuo vadelmanpunaiset herkut. Ikävä kyllä pikkuisen meinaa kantapää nousta kengistä ylös kävellessä, minulla on aina kaikkien avokkaiden kanssa sama ongelma, vaikka sopivat muuten olisivatkin. Vihaan teitä kantapääni, miksi olette vammaisen malliset ja estätte ihanien kenkien käytön, hä?! Onneksi asian saa luultavasti korjattua semmoisilla kenkään liimattavilla laitettavilla läpysköillä.

Vaihdoin tuohon Vilan mekkooni erilaisen vyön, kun alkuperäinen tummanpunainen vyö riiteli kengän värien kanssa. Tykkäsin asusta, mutta buffet-ruokailut ja useammat kakkukahvit eivät olleet paras yhdistelmä vyötäröltä kiristävän vyön kanssa, huh sitä turvonnutta oloa...

Nyt pitää kyllä lähteä syömään Artun juuri valmistamia pitaleipiä ja kohta olisi suuntana leffateatteri ja The Avengers -pätkä ja sitten olisi vielä jääkiekkoakin ja kaikkea. Ja jossakin vaiheessa pitäisi vielä pakatakkin, lähden nimittäin huomenna Budapestiin ja äiti hakee minut heti aamupäivällä jo kotoa, ups...

Kesän ekat jätskit

Torstaiaamuna oli ihana herätä, kun aurinko paistoi verhojen raosta - tuli heti aivan huippuhyvä mieli!
Aurinkoa piti lähteäkin heti aamupalan jälkeen paistattelemaan ja kaupungilla haahuillessa huomattiin, että ensimmäinen jäätelökioskikin oli juuri auennut, ei muuta kuin jätskille siis.

Valinnanvaikeus oli hurja, mutta onneksi kiltti myyjäsetä antoi meidän maistella muutamia makuja. Päädyin kuitenkin sitruunalakritsiin ja Arttu mansikkasorbettiin.

Niin ja ensimmäisten jätskien lisäksi oli ensimmäinen nahkatakkipäivä! Vähän meinasi olla kyllä kylmä tuuli, joka sai sormet paleltumaan ja mekonhelmat nousemaan vaarallisen ylös, mutta muuten oli kyllä ihanaa.

Jalassa oli Vagabondin saapikkaat, jotka ostin talvella alennusmyynneistä. Ovat muuten ihanat, mutta nauhat ovat kovin pitkät ja typerän näköiset. Pitänee hankkia siis uudet. Kumma homma muuten, että yli puolet omistamistani kengistä on Vagabondeja, johan tuo itseäkin kyllästyttää aina kirjoittaa saman firman nimi joka postaukseen. Mutta minkäs teet kun merkin kengät ovat niin usein oman näköisiä ja hinta-laatusuhteeltaan varsin kelpoja. Seuraavaksi voisin kuitenki ostaa jo jotain uutta ja erilaista...

Repputyttö landella

Reppu on laukkutyyppi, joka on yläasteen älkeen jäänyt kyllä lähes unholaan olka- ja käsilaukkujen tieltä. Yksinkertainen ja näppärä (hieman ehkä hipsteristatustakin saavuttanut) Fjällrävenin reppu on kyllä löytynyt omasta kaapistakin jo pidemmän aikaa, mutta vuoden 2010 vappuriennoissa sotkeentumisen jälkeen reppu jotenkin vain unohtui kaappiin. Nyt kuitenkin muistin kaivaa repun kahden vuoden unien jälkeen taas käyttöön. Hellävarainen käsinpesuohjelma ei vielä saanut ihan kaikkia kuraroiskeita irtoamaan, mutta reppu on sentään vähän edustavammassa kuosissa.

Sunnuntaina käväistiin Muhoksella ja käppäiltiin vähän matkan päähän naapuriin katsomaan hevosia. Matkalla mukana oli tuo uuden elämän saanut Kånken sekä lopputalven alesta ostettu Nike 6.0 -takki, jota ei vielä ole täällä blogin puolella nähtykään kovasta käytöstä huolimatta.

Maisemat kuvissa on kyllä kauniinpaakin kauniimmat, kuraliejuinen tie ja harmaa lato, ihan niinku ois oikesti maalla, hah. No onhan se Muhos aika landea, vai mitä Arttu?;D Niin ja melko kauniisti on tuo pipokin päässä, mutta eihän se tuolla landella haittaa.

Punasta ja sinistä

Maanantai-iltana minulle iski flunssa ja kun perjantaina olo ei enää ollut niin kovin flunssainen, niin toki silloin kannattaa heti lähteä Kiikelin laiturille hillumaan vähissä vaatteissa valokuvia varten. Laitoin ensimmäistä kertaa päälle kevättakin ja olin mielissäni! Seuraavana päivänä nenä olikin taas vähän enemmän täynnä räkää, mutta onneksi työpäivästä selvittiin pienellä nuhallakin.

Olen tässä heräillyt pikku hiljaa siihen tosiasiaan, että viikon päästä on vappu. Tämähän tarkoittaa a) sitä, että vappupiknikit taitaa jäädä välistä, koska kuka nyt lumihangessa jaksaa istua, b) kevät olet pahasti myöhässä! ja c) kolme viikkoa armonaikaa pääsykokeisiin, a p u a iik kääks...

Ainiin ja tässä jutussa piti vissiin olla pointtina nuo kuvat ja vaatteet. Käytiin siis tuolla jäätikköisen rannan tuntumassa näpsimässä vähä ja palelluttamassa meitsin sormet. Ei siellä oikeesti ollut noin hyytävän sinisen näköstä, vähän innostuin muokkaamisessa tuon yhden Artun muokkaaman innoittamana, siis tuon alapuolella olevan. Tuli aika hieno, miks mää en ikinä osaa ottaa tai muokata yhtä hyviä kuin Arttu, vaikka ainakin ennen vielä luulin osaavani :D Jätkä on vaan pölliny mun kameran ja nyt se osaa kaikki paremmin ku minä, epistä. No, saanpahan ainakin hyviä kuvia tänne kun oma kuvaaja on kameran takana.

Ja AINIIN, nyt eksyttiin taas siitä pointista vähän (sori olen ollut ihan sekasin viimeiset pari päivää, syytän flunssaa). Niin ne vaatteet. Olihan mulla jotaki päällä, joo-o. Ja nehän oli tommosia samoja vanhoja mitä ennenki ootte nähneet, tämän hetken lempparikengät eli Dr. Martensin korot ja sit vähän Hennesin paitaa ja shortsia ja Zaran neuletta. Takki on Vilasta ja tuo juuri ja juuri erottuva lätkä kaulassa Antti Asplundin käsialaa, kyllähän te nämä jo tiiätte.

Semmosta siis perjantaina, nyt taidan lopettaa jaarittelun ja lähteä miettimään tämän päivän kuvioita, koska kohta lähetään Muhokselle.