Nörttirillit ovat saapuneet

Terve taas! Meitsi onkin ollut täällä viime ajat aika jännä äärellä, kun alkoi nuo yliopistohommat. Mukavasti on mennyt ja tähän mennessä luennot tosi mielenkiintosia. Olen siis erittäin iloinen, että päätin hakea tuonne ja että pääsin, jes!:)

Mutta muihin aiheisiin, hain tänään Silmäasemalta mun uudet ihanat rillit. Mietin tuossa keväällä, että jos yliopiston ovet aukeaa, niin sitten viimestään ostan palkinnoksi uudet lasit, joten pitihän ne sitten hankkia. Päädyin Ray-Banin aika klassiseen malliin, rakkautta ensisovituksella (tosin sitäkin ennen noita on kyllä kovasti kuolattu vähän kauempaa).

Jalassa on muuten uudet tennarit, täyttä rakkautta nämäkin! Materiaalina ihana nupukkinahka ja ruskeat nahkanauhat, aah. Kaverina Espritin farkut, Gina Tricotin paita ja kirpparilta ostetusta takista tuunattu liivi.

Synttärijuhlintaa

Lauantaina juhlimme Artun äidin 50-vuotissynttäreitä Muhoksella hurmaavassa Wanhassa Tyllissä. Juhlat olivat onnistuneet kaikin puolin, ilma suosi, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi ja livemusiikki sekä illan karaoket pitivät tunnelman katossa.

Veljekset Arttu ja Santtu pitivät valokuvaajien roolissa huolta illan taltioinnista, mutta minä taisin jotenkin onnistua piiloutumaan kameralta, kun en kovin monessa kuvassa esiinny. Muutaman kuvan ajattelin kuitenkin teillekin vilauttaa, kun niissä näkyy hieman minun ja tuon miehen vaatetustakin.

Rennoissa juhlissa meikäläinen luotti suoraan töistä tulleena ihan vaan tennareihin ja simppeliin printtimekkoon. Kenkävalinta tuntui alkuun hieman alipukeutumiselta, mutta olin kuitenkin onnellinen valinnastani, kun huomasin osan naisista koikkaroimassa korkokengissään, joiden kannat upposivat nurmikkoon.

Parrakkaammalla puoliskolla oli päässään tuo aivan ihana pappalätsä, jonka hän Stockmannilta osti edellisenä päivänä. Minun ihastuneilla kannustuksillani ("sun on pakko ostaa tuo, se on niin söpö, pakkopakkopakko!") saattoi olla hieman osuutta asiaan, mutta hyvinpä herra tuntui lätsä päässään viihtyvän.

Loppuun vielä se kaikkein oleellisin, eli KAKKUA, namnamnam :D

Sneak peek

Bongaa kuvasta kaksi uutta juttua.

1) Hattu löytyi H&M:ltä viime viikolla. Vanhat hattuystävänsä ovat unohtuneet aika vähälle käytölle, mutta nyt täytynee suorittaa ryhtiliike, varsinkin kun tuo uusi harmaa on niin kiva.

2) Ranteessa pilkistää jotain, joka hakattiin siihen eilen Pitbullin tatuoijien toimesta. Tällä hetkellä rupinen kuva ei ole ehkä parhaimmillaan lähikuvaa varten, mutta näette sen pian.

Tämmöistä jännää siis eilen, ylihuomenna lisää jännää, kun urani yliopisto-opiskelijana alkaa!

Rippijuhlat

Oho, blogi on elänyt hiljaisuudessa melkein kuukauden pienehkön inspiraatiopulan vuoksi. Jospa se innostus tästä lähtisi uuteen nousuun, kun lempivuodenaikani syksy alkaa kohta ilmoitella tulostaan (en tosin valita tästä yllättäen saapuneesta jälkikesästäkään, mukava kun on kerrankin lämmintä).

Veljeni rippijuhlat olivat kaksi viikkoa sitten, mutta saamattomana ja kuviin omalta osaltani en niin tyytyväisenä olen pantannut näitäkin otoksia tuolla tietokoneen kätköissä. Laitetaan ne nyt kuitenkin julki, tadaa.

Siskoni kanssa poseerataan tuossa alimmassa, mihin lie Ira on jo kenkänsä heittänyt tässä vaiheessa. Minulla päällä Hennesin alesta tilattu mekko ja Zaran kengät, jotka Budapestista löytyivät. Aika ihanan pirtsakka väriyhdistelmä, vai mitä, mutta aika outo minulle. Olen kerrankin värikäs!:D

Synkkä kesäasu ja pyöräilyä illan hämärässä

Maanantaina sain kerrankin nauttia yhtä aikaa hyvästä ilmasta ja vapaapäivästä. Minulla kun on sattunut aina aurinkoisille päiville iltavuoroja ja vapaille lähes poikkeuksetta vesisadetta. Kävin ensimmäistä kertaa rannalla istuskelemassa tänä kesänä, sitä ennen vähän kaupungilla seuraavassa asussa.

Kovin on mustaa kesäiseksi asuksi, mutta paidan läpikuultavuus ja kukkakuviot pehmentäköön synkkää värimaailmaa. Kengät on muuten uudet, klikkasin ne ostoskoriin H&M:n nettialesta. Kaikki muu näyttää olevankin sieltä samasta kaupasta, paitsi puseron alta pilkottava bikiniyläosa Ginasta.

Maanantaina oli kyllä muutenkin mukava päivä, ensin rannalla löhöilyä kavereiden ja siskon kanssa, sitten samalla porukalla syömään FitWokiin (jota on ollut vielä muistanut käydä testaamassa, mutta oli hyvä!) ja illalla vielä 27 km pyörälenkille kahden kaistapääystäväni kanssa. Saatiin reissuun kulumaan noin 3 tuntia, kun pysähtelimme räpsimään Instagram-kuvia ja toiselta kaverilta vieläpä puhkesi rengas loppumatkasta. Onneksi poju jaksoi reippaana juosta meidän perässä loppumatkan kotiin. Tai no oikeastaan Värtön K-Marketille asti, josta ostettiin palkintojätskit juuri ennen sulkemisaikaa ja sitten paikalle ilmaantui tyyppi, joka heitti kaverini ja hänen surkupyöränsä takaisin keskustaan.

Loppuun voisikin laittaa muutamat kuvat matkalta.

Laivaston sinistä ja vadelman punaa

Torstaina kaiken sen tylsän vesisateen keskellä muruni vei minut syömään ravintola Hellaan. Ennen ei olla kyseisessä ravintolassa käyty, mutta pääruuan puolessa välissä suunnittelin jo seuraavaa kertaa, eli kokemus oli hyvä! Minä söin lohta ja hauki-rapumureketta ricotta-pinaattiraviolien kera ja Arttu tilasi vasikan entrecotea salaatilla ja fritti chipseillä, hyvin maistuivat molemmat annokset (ja minä saatoin ehkä vähän vierailla Artun lautasella chipsejä kalastellen).

Niin ja jälkiruoka oli kyllä ihan parasta. Otettiin mansikka-jogurttitorttua koivusorbetin kanssa ja tuoreilla marjoilla höystettu creme brulee, jotka syötiin puoliksi, ah nam.

Ennen ruokailua asustuskin ikuistettiin kaupungintalon kukkapenkin edessä. Niin ja illalla ei edes satanut ja aurinkokin päätti hieman näyttäytyä, voi ihmettä!

Päällä minulle varsin erikoinen väriyhdistelmä, sinistä ja punaista ja laukussa vähän violettiakin.
Kengät Vagabond, kaikki vaatteet näköjään H&M ja laukku tilaajalahjana saatu Lumi. Niin ja korut Kalevala ja Nomination.

Hailuodon valloitus, eli kadonnut laavu ja pirusti sääskiä

Koskaan en ole varmaan nähnyt kerralla niin paljon sääskiä, kuin Hailuotolaisessa metsässä maanantaina iltapäivällä. Syy metsässä rämpimiseen oli sunnuntai-iltana ystäväni Suvin kanssa keksitty reissu saareen ja saaressa piknikpaikkaa etsiessä keksitty älynväläys lähteä seuraamaan kylttiä "laavu 0,5km". Voin kertoa, että laavu oli aika kaukana (tai ainakin tuntui siltä, kun ei sitä vaan ikinä näkynyt missään), sääskiä olisi riittänyt koko Suomen tarpeisiin, ja että tie oli lopulta sellaista kuramuhjua, ettei koko laavulle asti ikinä päästy kun piti kääntyä takaisin.

Hehee, todistusaineistoa eräjorman metsäretkistä

Noh, ehkä ihan hyvä että laavulle ei koskaan löydetty, seuraavaksi päätimme bongata kartasta minkä tahansa rannan, huristelimme taas pikkuisia sorateitä ikuisuuksilta tuntuvan matkan verran ja päädyimme suopursujen ja sammalen tukkiman metsän sijaan tänne:

Rannalla oli mukava nauttia eväitä ja tuijotella autiolle merelle. Hieman kylmä kyllä meinasi istuskellessa tulla, kun tämä Suomen kesä on taas niin ihana ilmoiltaan...

Hailuodossa tuli ajeltua saarta edes takaisin ja katseltiin vähän paikkoja ja oltaisiin lopuksi ennen lautalle lähtöä käyty vielä emutarhallakin, mutta se oli mennyt jo kiinni ennen aikojaan, möh. Käytiin kuitenkin Marjanniemessä eli lauttarannasta katsoen saaren toisessa päässä majakan luona, käsityömyymälässä kahvilla, jossain hotellissa vessassa ja sitten vaan ajeltiin ja koitettiin etsiä sitä piknikpaikkaa, joka oli vähän hukassa meiltä päättömiltä kanoilta :D

On kyllä melkoinen mäkilähtö, jos tuosta meinaa autolla yli loikata ;D

Reissulla vakuutuin muuten täysin siitä, että ostan saarelta itselleni vanhan tönön mökiksi heti, kun olen rahoissani. Ja paikan päällä syntyi heti tälle kesälle vielä monta suunnitelmaa siitä, mitä vielä Hailuodossa pitäisi käydä tekemässä, kuten maastoratsastusretki islanninhevosilla ja uintireissu kunhan säät suosisivat.

Suolaista vettä ja hiekkaa varpaissa

Juhannuspäivänä laiskottelimme vailla suunnitelmia ja kiirettä. Aamulla makoilimme takapihalla aurinkotuoleissa, mutta tuulen suojassa suorassa auringonpaisteessa oli todella kuuma, ei ollut meistä itsemme grillaajiksi kuin muutamaksi minuutiksi kerrallaan. Kunnolla herättyämme ajoimme Nallikariin ja kahlasimme meressä ja heittelimme frisbeetä. Ihanan vilpoisa merivesi, lämmin aurinko ja lempeästi kutitteleva tuuli tekivät olostamme juuri täydellisen, mutta nälkä pakotti pienen seurueemme kuitenkin takasin kotiin. Grillissä valmistui sekalaista purtavaa eilisen illan ylijäämistä ja jääkaapin löydöistä, kesäruokaa parhaimmillaan!

Illemmalla haettiin Ärrältä lainaan Beginners-leffa, joka oli aika noh, jännä, varsinkin kun nukuin melkein puolet leffasta enkä aina ollut ihan kärryillä (miten niin voi väsyttää jos menee aamuvuoroon erittäin lyhyiden yöunien jälkeen ja valvoo melkein 24 tuntia juhannuksen juhlinnassa heti töiden perään?). Illan kruunasi Pekka Puupää -maratooni Teemalta, tosin jaksoin katsoa vain ensimmäisen, mutta sitäkin ratkiriemukkaamman leffan ennen kuin piti taas mennä nukkumaan että jaksaa lähteä töihin, taas. Mutta semmoinen juhannuspäivä minulla, toivottavasti teillä yhtä mukava ja kiireetön.

Erään päivän asu

Kamerassa lymyili asukuva joltain viime viikon päivältä, en muista miltä, mutta liekö väliksikään. Kuvan perimmäinen tavoite olikin esitellä jotain uutta, nimittäin farkkuliivini. Löysin vihdoin kirppikseltä farkkutakin, josta leikkelin hihat. En ole ehkä vielä täysin tyytyväinen tulokseen, täytyy vähän kuluttaa kangasta enemmän ja ehkä hieman saksia käsiaukkoja suuremmiksi, niin ei niin ahdista napakkaan denimiin verhoutuneena.

Ensimmäisellä käyttökerralla farkkuliivi yhdistyi H&M:n mustaan mekkoon ja samaisen liikkeen tolppakorkosandaaleihin. Farkkuliivikokeilut jatkukoot.

Juhannus

Juhannus oli ja meni.
Oli kivaa, oli ystäviä, oli ruokaa, oli juomaa, oli aurinkoa, oli koira, oli töitä, oli grilli, oli musiikkia ja kaikkea muuta, mitä mahtijussiin vaaditaan. Kuvasato puhukoon puolestaan.

Vapaapäivä pilkkumekossa

Tiistaina oli ilokseni varsin hyvä ilma (tai etenkin aamupäivällä oli) ja otinkin vapaapäivästäni kaiken irti. Kävin aamulla Artun kanssa lenkillä, sitten lounastin siskoni kanssa torinrannassa ja kävin hänen uudella asunnollaan. Illalla vielä treffasin kahta rakasta ystävääni kahvilassa ja Kulumassa.

Kunnon paparazzit valokuvaa ruoka-annoksiaan yhtäaikaa, varmaan fiksun näköistä. Melkein yhtä fiksun näköistä kuin minä lempi puuhassani, eli haarukoimassa ruokaa suuhuni. Ruoka oli hyvää, joskaan annos ei ole kuvassa välttämättä kovin huokuttelevan näköinen. Syötiin aurajuustolohta ja kasviksia ja pottuja ja mitähän kaikkea sieltä pannulta tarttuikaan mukaan. Niin ja annos oli jätti, tuli ähky.

Päivän asuna Cubuksen pilkkumekko ja siskon kirppikseltä löytämät kengät. Olivat siskolle vähän pienet, niin otin kokeilukäyttöön, mutteivat ehkä minua niin ihastuttaneet, että jättäisin omaan kaappiini, katsotaan nyt vielä.

Reissun ostoksia

Keskiviikkona ajattelin käydä hemmottelemassa itseäni hieronnassa, mutta hyvin jumiutuneiden hartioiden murjonta oli kaukana hemmottelusta. Kuitenkin oli ihana käydä taas hierottavana, niin saa tätä jumiselkää hieman parempaan kuosiin. Hieronnan jälkeen herättelin yötyöläiseni unilta ja kävimme yhdessä syömässä navat täyteen kiinalaisen ravintolan buffetissa ennen kuin singahdin töihin.

Päälläni ja käsipuolessani oli uudet Budapestista ostetut rakkauteni, Zaran takki ja kauppahallin löytö, nahkainen iso käsilaukku, jollaista olen etsinyt ehkä pienen iäisyyden.

Olen kuolaillut tuollaisia nahkahihaisia takkeja pitkään ja voi mikä tuuri kävikään, kun reissun viimeisenä päivänä siskoni halusi vielä käydä sovittamassa yhtä mekkoa Zarassa ja samalla reissulla sekalaisten vaatteiden rekistä  silmäni bongasivat yhden ainoan kappaleen tuota takkia ja juuri oikeaa kokoa. Ainoa täydellisyyden rikkova seikka olivat kultaiset napit ja vetskarit, yleensä kun vierastan kultaa koruissa ja asusteissa, mutta nyt annoin väärän väriset vetskaritkin anteeksi, niin ihana takki on.

Budapestin kauppahallissa oli myytävänä paljon käsitöitä, huiveja ja nahkalaukkuja ja sieltäpä löysin vihdoin itseäni miellyttävän käsilaukun varsin kohtuulliseen hintaankin, euroissa noin kahdeksankymppiä. Usean vuoden olen etsiskellyt kohtuuhintaista, isoa käsilaukkua, mutta sopivan hintaiset ovat aina rumia ja omaa silmää miellyttävät poikkeuksetta hinnaltaan noin yli kolmesataa euroa. Onneksi nyt tärppäsi!