Emuja talven varalle

Olen yllättänyt itseni haaveilemasta Ugg-saappaista, vaikka olen aina ajatellut niiden olevan ihmeellistä hömpötystä ja kaiken lisäksi rumia. Kuka nyt haluaisi maksaa monta sataa euroa tyhmän muotoisista ja näköisistä lättäsaappaaista?

Erehdyin sujauttamaan Emu-merkkiset lampaannahkasaappaat jalkaani Stockmannilla, enkä olisi enää halunnutkaan ottaa niitä pois. Ihanan pehmeällä lampaanvillalla vuoratut kengät hellivät ja lämmittävät jalkoja kuin unelma, ja nahka on käsitelty vedenkestäväksi. Ei kuulosta enää yhtään niin hömpötykseltä kuin aikaisemmin.
Ulkonäkö ei edelleenkään ole mielestäni hurmaavimmasta päästä, mutta voisin ehkä antaa sen anteeksi, jos jalkani saisivat uinua pumpuliunelmassa laiskoina ja hyytävän kylminä talvipäivinä. Harmaa väri miellyttää minua eniten, se sopisi muihin vaatteisiini eikä olisi ihan samanlainen ruskea tai beige joita näkee joka toisella vastaantulijalla.

Emu Australia Stinger Lo

 Minulla ei kuitenkaan nyt ole varaa kyseisiin varpaanlämmittimiin, ja halppisversioita en suostu ostamaan, koska ne eivät ole kestävät, painuvat heti rumasti lyttyyn, eivätkä pidä vettä. Jos joskus päädyn ostamaan uggit, on niiden oltava edes hyvää laatua.


Kuva Sheepskinshoes.com

Perjantaibiisi

Teininä yksi suosikkibändeistäni oli kotimainen Children of Bodom. Moneen vuoteen ei ole tullut yhtyettä kuunneltua laisinkaan, nyt sattumalta katsoin Youtubesta muutaman videon ja ai miten hyviltä ja nostalgisilta ne yllättäen kuulostivatkaan.



Olen nyt huudattanut Trashed, Lost & Strungoutia muutaman kerran volyymit kaakossa, tämän voimalla onkin hyvä lähteä tunkemaan ihmismassaan Hulluille päiville. Hyvät viikonloput kaikille!

Rakkauskengät

Kyllä, olen rakastunut. Ei, en ole rakastunut uuteen mieheen, enkä uudelleen vanhaan. Olen rakastunut johonkin, jonka ansiosta syksy, talvi ja koko elämä parantui monta astetta kertaheitolla.

Tässä pieni vihje, joko arvaatte?

Kirjoittelin jo aikaisemmin Vagabondin kiilakorkonilkkureista, joita ilman elämä ei ehkä jatku. Olen arponut vetoketjulla tai nauhoilla varustettujen Thelmojen välillä, ja vihdoin tilasin niistä toiset. Koska vetoketju-Thelmoja ei tuntunut löytyvän oikeassa koossa tilasin Brandosilta nauhalliset, ja tänään hain paketin postista. Pakettia avatessa olo oli kuin pikkutytöllä jouluna, mutta vielä autuaammaksi olo muuttui kun sain vedettyä kengät jalkaan. Ne ovat täydelliset.

Kengät ovat todella mukavat jalassa, korko on tukeva, eikä kumisen pohjan pitäisi olla yhtä liukas kuin kovat muoviset usein ovat. Vaikka korkoa onkin 9 senttiä, voi kengillä silti lampsia kuin tasapohjaisilla saappailla tai maihareilla. Täydellinen yhdistelmä korkokenkien olemusta nostattavaa taikaa ja maihareitten mukavuutta ja ronskiutta. Kyllä voi hymyssä suin syödä loppu kuun kaurapuuroa uudet lempikengät jalassa.

Kirjekuorilaukkuja

Aamu alkoi kirjaimellisesti mikropuurolla, kun puurot olivat hienosti mikrossa pitkin seiniä. Tohelona tuijottelin ikkunasta kaksi sekuntia liian kauan, jolloin tuho ehti tapahtua, ei auttanut kun laittaa uusi satsi puuroa.

Puurotaistelun jälkeen erehdyin avaamaan Net-a-porterin ihan vaan hetkeksi, mutta tässä sitä edelleen istutaan noin tunti myöhemmin... Onneksi ei ole (vielä) kiire mihinkään. Olen kuolannut monenlaisia käsilaukkuja, ja varsinkin vähän isompia kirjekuorilaukkuja, jollainen löytyy myös omalta toivelistalta. Kaksi ihanaa kainaloista iskivät eritoten silmääni, Jimmy Choon Zulu clutch ja Mulberryn Lizzie.

Huoh, saahan sitä haaveilla, mutta kun molempien laukkujen hinta ylittää kuukauden vuokran, niin haaveeksi jää. Haaveilu jatkuu halvempaa versiota etsiskellessä.

Kuvat NET-A-PORTER

Leppoisa sunnuntai

Sunnuntai on sujunut rauhallisissa ja mukavissa merkeissä äidin tekemän ruuan, lautapelien ja kovasti ikävöidyn koiraherran parissa.

Kaivoin taas vaatekaapista päälle jotain, jota ei ole tullut paljoa pidettyä, eli Vero Modan "silkki"tunikan. Tunika levenee alaspäin A-linjaisesti, mutta on helmasta turhankin leveä. Mietin koko aamun erilaisia viritelmiä, joista päädyin versioon jossa tunika on sidottu lantiolta kapeammaksi toisesta mekosta otetulla trikoovyöllä ja vedetty vähän pussimaiseen muotoon. Lopputulos ei ollut ehkä parhaasta päästä, koska pussimalli oli vähän liiankin pussi ja sai minut näyttämään melko möhömahalta, pitää siis vielä kehitellä tuosta tuunauksesta jokin ei ihan niin raskauspaidalta näyttävä versio.

Tänään raskauspaidan pussitunikan yleisönä onneksi oli vain oma perhe ja vanhempieni sekarotuinen Waldo-koira, jonka kanssa pääsin pitkästä aikaa koirapuistoon leikkimään.

Nahkatakki Bruno Z, silkkitunika Vero Moda, huivi H&M, kengät TenPoints

Rakas karvanaama

Nyt pitäisi alkaa leipomaan herkkusieni-pekonipiirakkaa nälkäiselle frisbeegolffarille ennen kuin jumitun seitsemältä telkun ääreen vahtaamaan tanssiohjelmia.

Neulemekko ja kiilakorkoja

Vietin syyskuun shoppailulakossa, jossa melko hyvin onnistuinkin. Takki minulla oli lupa ostaakin sekä tietysti jotain välttämätöntä, mutta täytyy myöntää että pari kertaa sorruin myös johonkin ei-niin-välttämättömään... Nyt kun on vihdoin lokakuu, niin pakkohan se oli heti ostaa edes yksi neulehärpäke syksyn kunniaksi. Lindeksiltä löytyi mustanharmaa neulemekko suurella kauluksella/hupulla/minä sitä ikinä haluaakaan käyttää, sekä mekon kaveriksi hitusen kiiltäväpintaiset legginsit.

Neulemekko ja legginsit Lindex, kengät Dinsko

Kengät Vagabond

Puin päälleni koko komeuden kesällä ostamieni kiilakorkojen kanssa, mutta ennen kaupungille lähtöä oli pakko vaihtaa kengät hieman umpinaisempiin versioihin, eli Vagabondin kankaisiin kiilanilkkureihin, joissa niissäkin kuitenkin varpaat vilkkuvat. Olkoon tänä iltana niiden viimeinen käyttökerta ennen kuin ne saavat siirtyä talviunille.

Seuraavaksi ohjelmassa herkku-tortillat ja vähän myöhemmin Cafe Kulumaan yksille, tai ehkä kaksille. Hauskaa lauantai-iltaa!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Vaatekaapin uumenista

Eilen illalla tutkin vaatekaappiani ja päätin ottaa sieltä pitkästä aikaa esiin pari vaatetta, joita olen käyttänyt hyvin vähän vaikkei niissä mitään vikaa olekaan. Tänään asu koostui siis kahdesta melko harvinaisesta vaatekappaleesta, joiden kaverina tutut ja turvalliset prätkäsaappaat sekä uuden karhea, mutta silti jo kovasti käytetty takki.

Harmaa, melkein polviin ulottuva hame on majaillut kaapissani jo muutaman vuoden ja sitä on käytettykin silloin tällöin. Koska omistaja sattuu rakastamaan rentoja ja lyhyitä (trikoo)hameita ja mekkoja, tuntuu paksu farkkumainen kangas vähän tönköltä, joten siitäpä löytyynee suurin syy hamosen harvaan käyttöön. Liian tönkköyden ja korrektiuden karistamiseksi puin hameen kaveriksi musta-valkoisen printtigollegen, jota olen käyttänyt kahdesti sen jälkeen kun sen viime syksynä ostin. En tiedä mistä tämä johtuu, pitänee korjata virhe nyt.

Takki ja hame H&M, gollegepusero Only,
 prätkäsaappaat Bianco

Kuvioinnin lisäksi napitettu ja käännettävä kaulus
tekee rennosta gollegesta kiinnostavan