Tee-se-itse -villapaita kännykälle

Katselin eilen netistä itselleni kännykkäpussukkaa, jolla voisin suojata HTC Desireni käsilaukussa ilman paksua silikonisuojaa, joka alkoi jo kyllästyttää minua. Hoksasin pussukoita miettiessäni että paksusta langasta neulomalla sellainen olisi helppo tekaista itse, ja löysin lankalaatikostani sopivan langan pussukkaa varten. En muista langan nimeä, se on lojunut laatikossa melko kauan (itse asiassa olen aloittanut samaisesta langasta pipon, jonka ajattelin saada vihdoin valmiiksi).

Pussin tekemisessä ei kovin kauaa mennyt (tosin tuttuun tyyliin jouduin purkamaan sen pari kertaa kun mokailin jotain). Neuloin 10 silmukan levyisen ja kaksi kertaa puhelimen pituisen suikaleen, jonka sitten ompelin reunoista yhteen. Lopuksi kiinnitin siihen sulkemista varten pienen lankalenkin, ompelin napin ja tadaa! Desiren uusi villanuttu on valmis.

Naurua riittämiin

Olen nauranut kahtena iltana maha kippuralla elokuvien parissa, eilen Get him to the Greekille (suom. Keikkaa pukkaa) ja tänään Napapiirin sankareille.

Get him to the Greek on tarina levy-yhtiöapulaisesta, jolla on kaksi päivää aikaa saada rellestävä rock-legenda Lontoosta Hollywoodiin tähden comeback-konserttiin. Leffa oli hauskaa rokkikohellusta, tykkäsin! Russel Brandin esittämän rock-staran Aldous Snow ulkonäkö ei tietenkään haitannut yhtään elokuvaelämystä ;D

Rokkikukkoilun lisäksi kävin tosiaan tänään katsomassa Napapiirin sankarit toistamiseen. Toistamiseen siksi, että pääsin ensimmäisellä kerralla ilmaiseksi ennakkonäytökseen, ja tänään kävin elokuvissa perheeni kanssa äidin kustantamana. Ei haitannut yhtään, varsinkin kun leffa on mielestäni mitä loistavin.
Elokuvan kotisivujen mukaan Napapiirin sankarit on "Seikkailukomedia digiboksista, rakkaudesta ja suomalaisen miehen sisäisestä sankaruudesta".


Leffa on täynnä mahtavaa huumoria, suomalaista sisua ja kaunista lappilaista maisemaa. Myös toisella katselukerralla jaksoin nauraa kovaan ääneen jatkuvalla syötöllä, tämä on kyllä ehdottomasti yksi kotimaisten leffojen suosikeistani, kannattaa todella käydä katsomassa!

Kuvat www.gethimtothegreek.net, www.kinovaakuna.fi/ ja www.finnkino.fi

Ps. Emu-haaveilut sen kuin jatkuvat. Pyörimme poikaystävän kanssa päivällä kaupungilla kun emme keksineet mitään tekemistä (yritimme Snooker Timeen pelaamaan biljardia, muttemme mahtuneet sekaan joidenkin viikkokisojen takia, hmph). Poikaystävä halusi sopivasti käymään Stockkan urheiluosastolle, raahasin hänet samalla Emu-laatikoiden viereen ja esittelin kenkien mahtavia ominaisuuksia. Iskin jopa miehelle jalkaan Emut hänen koossaan vakuuttaakseni hänet siitä, kuinka minun on ehkä pakko saada sellaiset, ja miten se joulu kohta jo koittaakin, heh..

Vanhat kunnon maiharit

Kaivoin kaapista esiin paljon elämää nähneet maiharini, joita käytin viimeksi viime talvena ja silloinkin ehkä kaksi kertaa. Jostain syystä kengät ovat jääneet parina viime vuotena vähälle käytölle, kun olen haalinut niin paljon uusia kenkiä. Nämä punertavat maiharit on tosiaan ostettu Kenkämeklarista joskus neljä-viisi (?) vuotta sitten. Silloin kun ne ostettiin, tuli niitä myös käytettyä kovasti, todisteena monituisia naarmuja ja jopa nokare vihreää maalia jossain päin kenkää. Ovatpahan ainakin katu-uskottavat...

Maihari-innostukseni heräsi kun lueskelin mm. Nelliinan ihastuksesta Dr. Martenseihinsa. Myös minua innostaisivat mustat ja punaiset Martensit, sekä varsinkin sellaiset korolliset versiot, oi nam. Noh, muistin kuitenkin että omassa kaapissa lymyilevät ihan hyvät maiharit, joten Nelliinan mallista inspiroituneena vetäisin ne jalkaan pikkusiskon neulomien villasukkien ja sukkisten kanssa.

Nyt keittiöstä leijailee kyllä sellainen herkkutuoksu, että pakko lähteä maistelemaan. Leivottiin poikaystävän kanssa yhteisvoimin rahka-persikkapiirakka, saattaa olla aika hyvää ;D. Otan kyllä ison annoksen sitä ja linnoittaudun sohvalle katsomaan jotain kivaa leffaa. Hyvät viikonloput jatkot!

Pitkästä aikaa päivän asu

Sainpa taas pienen tauon jälkeen otettua asukuvia, tai siis ystäväni Suvi otti niitä kovasti jo lehdistä kaljuuntuneessa Franzenin puistossa, kiitos muru! 

Jokin kumma laiskuus on vallinnut viimeaikoina, kun ei ole jaksanut joko käyttää tarpeeksi mielikuvitusta pukeakseen jotain muuta kuin samaa farkut-ruutupaita-prätkäsaappaat/kiilakorot-yhdistelmää tai sitten jos päällä onkin ollut jotain hivenenkään jännittävämpää, on puuttunut kuvaaja, tarvittava valo tai jokin muu.

Nahkatakki Bruno Z (Nahka Albert), t-paita ja huivi
H&M, farkut Only, kengät Vagabond

Tänään päällä oli Hulluilta päiviltä ostetut Onlyn farkut ja uudet lempikengät, joita hehkutin täällä niiden saavuttua. Kengät ovat olleet käytössä paljon, vaikkeivat olekaan vilahtaneet blogissa vielä jalassa asti. Löysin eilen Hennesin ale-rekistä tuon valkoisen t-paidan, jonka rintatasku on koristeltu paljetein ja helmin. Riittävän yksinkertaisesti kimallusta rennossa v-aukkoisessa paidassa, juuri sopiva minun makuuni. Vaikka paita on rennon mallinen, niin taskun yksityiskohta tekee siitä kiinnostavan, jolloin se piristää kivasti arkiasua ja toimii myös vaikkapa baarivaatteena.

Haaveiden syysasu

Tein polyvore.comissa kollaasin asusta, jollainen olisi kiva vetäistä päälle vaikkapa tänään. Asu koostuu monista omista must have vaatekappaleista, tosin niiden luksusversioista. Mustat pillifarkut, harmaa neule, huiman korkeat nilkkurit ja pari simppeliä, mutta näyttävää korua, kaikki toimivia ja monikäyttöisiä vaatekaapin peruspilareita.

Neule ja toppi Alexander Wang, farkut Victoria Beckham, kengät Burberry, laukku ja kaulakoru Alexander Wang, sormus Lagos.

Ps. Huhhuh, laskinpa huvikseni, että kyseisen asukokonaisuuden hinnaksi tulisi rapeat kolme ja puoli tonnia, kun yksin Wangin laukkukin maksaa jo yli tonnin ja nuo Burberryn jumalaiset Prorsum Aviator bootsit 790 euroa. Ei ihan opiskelijabudjetin pukeutumista.
On se hyvä että on olemassa tämmöisiä Polyvoreja, joissa köyhä opiskelijakin voi haaveilla merkkivaatteista. Tosin paha mielihän tästä loppujen lopuksi vain tulee, kun menee näiden jälkeen tuijottamaan omaa hennesin ja ginan täyttämää vaatekaappia... 

Feel unique

Sain pari päivää sitten postista paketin, joka sisälsi brittiläiseltä feeluniquelta tilaamiani Tigin tuotteita.

Tilasin nettikaupasta pörröpehkoani silottamaan ja suoristamaan Bed Headin Control Freak -seerumin, jota ystäväni on suositellut sekä heräteostoksena Bead Head Dumb Blonde Smoothing Stuffia, jonka myös pitäisi laittaa pörröiset hiukset kuriin, piilottaa kaksihaaraiset ja antaa kutreille kiiltoa. Hiustököttien lisäksi nappasin ostoskoriin kaksi Bed Headin luomivärisivellintä ihan kokeilumielessä. Siveltimillä oli molemmilla hintaa vain n. neljä euroa, joten päätin ostaa ja kokeilla onko niistä mihinkään. Leveä ja littana The Love brush tuntuu ihan asiansa ajavalta, mutta pyöreältä V.I.P. brushilta en odota ihmeitä. En ole vielä ehtinyt testata siveltimiä, enkä hiustuotteitakaan kunnolla, raportoin myöhemmin tuloksista!

Olen tilannut feelunique.comista nyt kaksi kertaa, ja voin kyllä suositella sitä muillekin. Esimerkiksi nyt tilaamani Control Freak seerumi maksoi tuolla noin puolet vähemmän kuin kampaamokaupoissa ja vaikkapa Tigin isot shampoo ja hoitoaine duopackit maksavat noin 26 euroa. Itselläni tilaukset ovat aina sujuneet ongelmitta ja tuotteet tulleet postissa noin viikossa. Kannattaa huomata, että tilauksen on hyvä olla alle 45 euron hintainen, muuten siitä joutuu maksamaan tullimaksun. Mutta ilmaisilla postikuluilla voi tilata tuotteita vaikka muutaman päivän välein pienissä erissä!

Villasukkia kaikissa sateenkaaren väreissä

Seuraa jatkoa sarjassamme mukavuudenhaluisen vilukissan varpaanlämmittimet.

Ilmeisesti ajatukseni eivät kykene pyörimään minkään muun kuin lämpimien ja pehmeiden asioiden ympärillä nyt, kun ulkona on havaittu jo lunta ja pakkasta (hyi). 

Vaatetukseni muodostuu hyvin pitkälti mustan ja harmaan eri sävyistä, mutta havahduin tänään taas huomaamaan, kuinka minulta löytyy värejä joka lähtöön yhdestä vaatekappaleesta, nimittäin villasukista. Olen tällä viikolla alkanut kaivelemaan villasukkia kätköistä esiin kun kauhistuin kamalia puheita lumimyrskystä ja sen sellaisesta. 

On jännää huomata joka syksy, että miten sitä on värikammoisena ihmisenä tullutkin hamstrattua vaatekaappiinsa villasukkia kaikissa sateenkaaren väreissä. Noh, täytyy myöntää että minusta on ihan hauskaa kun mustanpuhuvan vaatetuksen väripilkkuna loistavat riemunkirjavat villasukat. 

Eilen hain äidiltä parit upouudet villasukat muutaman jo kotona odottaneen sukkaparin kavereiksi, nyt on varpaiden lämpö taattu koko pitkän talven ajaksi. Suosikkini kuvassa olevasta sukkalaumasta ovat valkoiset kuviovartiset sukat, jotka olen saanut joululahjaksi pikkusiskoltani, joka onkin varsinainen neulojamestari. Niitä tulee vain käytettyä melko harvoin koska pelkään sotkevani kauniin valkoiset sukat. Toiseksi eniten tunnearvoa löytyy alareunan tummanvihreistä sukista, ne ovat isomummoni tekemät.