I got stripes

Tänään pukeuduin tuplaraitoihin ja päässäni soi koko päivän Johnny Cashin biisi. Huonon tukkapäivän piilotti itse neulottu pipo ja sotkuiset letit, jotka olivatkin supersuttuiset palatessani kotiin päivän päätteksi.

 Hame H&M, neule ja raitapaita Only, saappaat Vagabond

Nyt pitää lukea vielä hieman koekirjoja ennen illan Glee-jaksoa. Ensin tosin voisi kuunnella vielä sen tämän päivän korvamadon I got stripesin.

 

Mummulassa

Eilinen sunnuntaipäivä vierähti mummulareissulla. Päälle jotain pehmeää ja rentoa, mukaan kirjat, levyt sekä tuliaiseksi viety omenapiirakka, ja eikun menoksi.

Kyseinen asukuva on huijausta, siinä ei esitellä eilistä vaatetustani, vaan viikontakaista kotiasua, joka jäi julkaisematta. Eilinen vaatetus jäi ikuistamatta, mutta se noudatteli varsin samanlaista kaavaa eli löysää, pehmeää, rentoa ja tylsää. Kuvan paita Cubuksen alesta, liivi äidin neuloma ja kengät Emu Australia.

Illalla viimeisten korttipelien ja rieskapalasten jälkeen ajelimme kotiin pimeitä pikkuteitä kuunnellen Jukkapoikaa ja Coldplayta. Sisarukseni ja Arttu viettivät loman viimeistä iltaa ja joutuivat palaamaan tänäaamuna takaisin koulunpenkille. Itselläni loma ei vielä loppunut, koska ei sellaista oikeastaan ole ollutkaan. Työt jatkuu, koulu ei, ainakaan vielä hyvään toviin.

Uuden vuoden aloitus

Uusi vuosi alkoi mukavasti rennoissa merkeissä sohvan pohjalta. Eilinen kului aluksi töitä paiskiessa ja illalla ilotulitusta ihaillessa sekä kotona murun kanssa syödessä ja loikoillessa.

Tänään vietimme päivän suurimmaksi osaksi kotisohvalla leffoja katsoen, mutta jaksoinpa sentään käydä kuntosalillakin rehkimässä. Salitreenin jälkeen kotona odotti herkkuateria, puoliskoni oli valmistanut appelsiinilohta uunikasvisten ja pinaatin kera. Ruoka vei kielen mennessään, kuten aina. On se ihanaa, että samassa taloudessa asustaa mies, josta on hyvää vauhtia kuoriutumassa varsinainen huippukokki.

Pomppuja ja jouluvaloja

Eilen illalla hiippailimme viime hetkellä lähikauppaan ostamaan roiskeläppäpitsoja (siis Arttu osti niitä itselleen evääksi reissuun, minähän en niitä syö, hyihyi) ja kuvaamaan upean hienoja asukuvia Halosen ovien eteen, koska totesimme, että siellähän on iltaisinkin valoa! Uskomatonta, eikö totta?:D

Loppujen lopuksi räpsimme näitä "asukuvia" 60 kappaletta, joista noin 57 oli todella upeita eikä yhtään typerän näköisiä otoksia. Mutta olihan se kivaa. Ohikulkijat vähän katsoivat, kun pompin ja irvistelin kameralle keskellä katua, mutta mitäpä tuosta. Ainiin ja Rotuaarilla käppäillessä ikuistin pallon ja parit jouluvalot ihan siltä varalta, että joltakin ovat ne jääneet näkemättä. No ei sentään, taitaa olla paras mennä nukkumaan, kun juttujen taso lähestyy eilisillan poseerausten laatua...

Punainen untuvatakki on uusi hankintani Stadiumista. Antaa vaan tulla pakkaset, olen valmis! Tai en ehkä sittenkään ole, saako olla sisätiloissa kevääseen asti?

Teehetki

Illan pimeydessä on mukava käpertyä sohvalle katsomaan leffoja ja nauttia samalla uudessa kannussa haudutettua teetä.

Marimekon Oiva-teekannu on lahja vanhemmiltani, seuraksi oli pakko ostaa ainakin aluksi pari kappaletta kaupunkikuvioisia mukeja. Jatkossa teeastiasto voisi saada lisäystä parista Marimekon pilkullisesta pikkumukista ja isoista teekupeista, joulupukki vink vink... Teehetket kaipaavat tietenkin myös sitä hyvää teetä. Täytynee marssia kauppaan pikimmiten, sillä eilen hörppimämme Berliinistä ostettu Rooibos-Earl Grey oli nähnyt parasta ennen -päiväyksensä jo tammikuussa, oho hups.

Itsenäisyyspäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää! Lähdemme Artun kanssa ihan kohta Kempeleeseen vanhempieni luokse, mutta heitetään vielä ennen sitä kehiin kuvat päivän vaatetuksesta.

Mekko on Marimekon, neule Zarasta, takki Z.i.p., eli hankittu Haloselta ja kengät uutukaiset Dr. Martensit, jotka tilasin Asokselta pari viikkoa sitten.

Luntakin saatiin, jee! Nyt alan valmistautumaan lähtöön, kohta pääsee maistelemaan äidin laittamia herkkuja, nam.

Tsuku tsuku tööt tööt

Moikka pitkästä aikaa!

Eilen alkoi pikkuisen jo tuntua, että joulu oikeasti lähestyy, kun minä ja pariskuntamme parrakkaampi puolisko näpertelimme melkein koko päivän piparkakkujunaa kasaan. Ulkona satoi välillä suuren suuria lumihiutaleita, joten jouluinen tunnelma oli lähes täydellinen, vain joululaulut ja tonttulakit puuttuivat (ehkä hyvä niin..).

Junan kokoaminen ei ollut aivan niin helppoa, kuin olisin toivinut, mutta pienten kiukutteluiden ja insinöörimiehen hätäpatenttien jälkeen veturi ja vaunut saatiin kuin saatiinkin kasaan.

Juna pääsi aitiopaikalle jakamaan hyllyn Venäjän matkamuistojen, New York-näkymien ja jouluvalojen kanssa.

Nyt mielessäni on vain yksi kysymys: joko saa maistaa?!