Ostin ennen joulua (ikään kuin itselleni joululahjaksi) eräät kengät, jotka surullisin mielin jouduin jättämään kenkälaatikkoon odottamaan kevättä, mitä nyt välillä olen vähän sisällä niitä testannut ja kipsutellut.
Nyt kaikki on toisin, olen seonnut keväästä. Eilen pyrähtelin ympäri kaupunkia shortseissa, tänään halusin välttämättä kokeilla uusia kevätkenkiä tositoimissa ulkosalla. Onko nyt kevät vai luulenko vaan? Tänäänhän on tietenkin jo helmikuu ja aurinko paistoi täydeltä terältä, joten voisko jo olla kevät, joohan, pliis, kiltit?
Päivän vaatetus ei ole ollut kovinkaan silmiähivelevä, vaan normi kotiasu, eli rikkinäiset sukkahousut ja jättineuletakki. Ennen kauppaanlähtöä sentään vaihdoin sukkikset eilen ostamiini ehjiin ja laitoin hameen päälle. Nauttikaa upeista "asukuvista", joita koitin säälittävästi räpsiä kaksi sekuntia ennen ovesta ulos ryntäämistä kameran pattereiden vedellessä viimeisiään. En jaksanut viritellä kameraa mihinkään kunnolliseen paikkaan, vaan napsin kuvat itselaukaisimella tuolin päältä, kun ajattelin, että kengät ovat ainoa näkemisen arvoinen osa asustani (eikä nekään näköjään ees kunnolla erotu nuista suttukuvista, no alla parempi kuva).
Kävin kävelyttämässä uusia kaunokaisiani jopa niinkin hurjalla matkalla, kuin kauppareissulla kulman takana sijaitsevaan lähimarkettiin. En sentään niin sekaisin keväästä vielä ole, että lähtisin ilman kunnon sukkia ja saappaita ja muita varusteita sen kauemmas. Oli kieltämättä vähän hassu ja alipukeutunut olo, kun nilkat olivat paljaina pitkästä aikaa (tai no tietysti nilkkojen ja pahan maailman välissä oli 100 denierin sukkahousut) ja jalassa pelkät pikkukengät. Ihan jännä kokemus ja kengätkin on nyt kunnolla testattu, mutta antaa uutukaisten odottaa kevättä vielä vähän. Ehkä kokeilen niitä sitten taas ensimmäinen maaliskuuta...



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti