Pyöriskellessäni taas vaihteeksi netin ihmeellisessä maailmassa katselemassa mitäpä muutakaan, kuin ihania kenkiä (äiti, kyllä katsoa saa!), silmieni eteen pärähti jotain keltaista.
Louboutinin kirkuvan keltaiset piikkikorot ovat hengästyttävän upeat ja saavat minut sekä kiljumaan riemusta että epäilemään mielenterveyttäni yhtä aikaa. Ensinnäkin, olenhan ikäni kärsinyt värivammaisuudesta (okei, esikoulussa lempivärini oli keltainen, juontaakohan tämä innostus niistä ajoista) ja pukeuduttuani mustaan, minusta on omistuista, että huomaan itseni haaveilevan keltaisista kengistä. Toisaalta, kengät ja sukat ovat olleet aina se yksi heikko kohta, jossa hieman erikoisemmatkin tapaukset on laskettu läpi tiukasta väriseulasta.
Keltainen väripilkku näyttäisi hyvältä muuten kokomustassa asussa. Jos olisin voittanut lauantaina lotosta sen kahdeksan miljoonaa, niin yhdistäisin keltaiset kaunokaiset Helmut Langin pikkumustaan ja kruunaisin asun Jimmy Choon kirjekuorilaukulla sekä Dannijon rannerenkailla.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti