Ei tässä totuutta oo, ei edes häivää, siis hyvää aprillipäivää

Muistan vieläkin elävästi yläasteen historianopettajani aprillipilan. Meillä oli aprillipäivänä koe, joka käsitteli jotain Suomen sotaa, en muista mitä. Opettaja jakoi koepaperit pulpeteille nurinpäin ja antoi hetken kuluttua luvan kääntää paperit ja aloittaa kokeen. Voi sitä tunnetta, kun katsoi päällimmäisellä paperilla seisonutta kysymystä "Kuinka monta ihmistä (sanotaan nyt vaikka jatkosodassa, vaikken muista) jatkosodassa kuoli? Nimeä heidät kaikki". Opettaja odotteli pari minuuttia varmasti naureskellen tuskaisille ilmeille ja ilmoitti sitten ensimmäisen koepaperin olevan aprillia ja käski heittää paperin pois ja aloittaa varsinaisen kokeen.

Tänään en ole joutunut vielä pilojen kohteeksi taikka juksannut itse ketään, mutta vielähän sitä ehtii.

Mutta siirrytäänpä tästä päivästä eiliseen ja heitetään kehiin illan asustusta.

Käytiin työpaikan ihanien tyttöjen kanssa viihteellä eilen ja laitoin päälleni toista kertaa ikinä tuon lintumekkoni. Ihanaa kun kevät jo kolkuttelee ovella niin saa alkaa käyttämään tuommoisia keväisiä mekkosia. Päässäni oli uusi panta, jonka sulkakin selvisi tanssimisen jälkeen ehjänä kotiin asti.