Liekeissä

Tänään illalla nokka kohti Teatriaa ja tukka heilumaan In Flamesin tahtiin!

Vähän Youtube-fiilistelyä ennen illan bailuja:




Come Clarity - aivan rakkausbiisi ja laulajan ääni menee aivan ihon alle joka kuuntelukerralla.

Repputyttö landella

Reppu on laukkutyyppi, joka on yläasteen älkeen jäänyt kyllä lähes unholaan olka- ja käsilaukkujen tieltä. Yksinkertainen ja näppärä (hieman ehkä hipsteristatustakin saavuttanut) Fjällrävenin reppu on kyllä löytynyt omasta kaapistakin jo pidemmän aikaa, mutta vuoden 2010 vappuriennoissa sotkeentumisen jälkeen reppu jotenkin vain unohtui kaappiin. Nyt kuitenkin muistin kaivaa repun kahden vuoden unien jälkeen taas käyttöön. Hellävarainen käsinpesuohjelma ei vielä saanut ihan kaikkia kuraroiskeita irtoamaan, mutta reppu on sentään vähän edustavammassa kuosissa.

Sunnuntaina käväistiin Muhoksella ja käppäiltiin vähän matkan päähän naapuriin katsomaan hevosia. Matkalla mukana oli tuo uuden elämän saanut Kånken sekä lopputalven alesta ostettu Nike 6.0 -takki, jota ei vielä ole täällä blogin puolella nähtykään kovasta käytöstä huolimatta.

Maisemat kuvissa on kyllä kauniinpaakin kauniimmat, kuraliejuinen tie ja harmaa lato, ihan niinku ois oikesti maalla, hah. No onhan se Muhos aika landea, vai mitä Arttu?;D Niin ja melko kauniisti on tuo pipokin päässä, mutta eihän se tuolla landella haittaa.

Terkkuja menneisyydestä

Artun mummolan vintillä tehtiin tänään löytöjä, kun laatikoista paljastui vaikka millä mitoin vanhoja valokuvia. Parhaat otokset valikoitiin kotiin vietäväksi, tarkoitus olisi jotenkin seinälle noita viritellä. Jos ja kun nuo osaksi sisustusta päätyvät, niin palaan asiaan.

Punasta ja sinistä

Maanantai-iltana minulle iski flunssa ja kun perjantaina olo ei enää ollut niin kovin flunssainen, niin toki silloin kannattaa heti lähteä Kiikelin laiturille hillumaan vähissä vaatteissa valokuvia varten. Laitoin ensimmäistä kertaa päälle kevättakin ja olin mielissäni! Seuraavana päivänä nenä olikin taas vähän enemmän täynnä räkää, mutta onneksi työpäivästä selvittiin pienellä nuhallakin.

Olen tässä heräillyt pikku hiljaa siihen tosiasiaan, että viikon päästä on vappu. Tämähän tarkoittaa a) sitä, että vappupiknikit taitaa jäädä välistä, koska kuka nyt lumihangessa jaksaa istua, b) kevät olet pahasti myöhässä! ja c) kolme viikkoa armonaikaa pääsykokeisiin, a p u a iik kääks...

Ainiin ja tässä jutussa piti vissiin olla pointtina nuo kuvat ja vaatteet. Käytiin siis tuolla jäätikköisen rannan tuntumassa näpsimässä vähä ja palelluttamassa meitsin sormet. Ei siellä oikeesti ollut noin hyytävän sinisen näköstä, vähän innostuin muokkaamisessa tuon yhden Artun muokkaaman innoittamana, siis tuon alapuolella olevan. Tuli aika hieno, miks mää en ikinä osaa ottaa tai muokata yhtä hyviä kuin Arttu, vaikka ainakin ennen vielä luulin osaavani :D Jätkä on vaan pölliny mun kameran ja nyt se osaa kaikki paremmin ku minä, epistä. No, saanpahan ainakin hyviä kuvia tänne kun oma kuvaaja on kameran takana.

Ja AINIIN, nyt eksyttiin taas siitä pointista vähän (sori olen ollut ihan sekasin viimeiset pari päivää, syytän flunssaa). Niin ne vaatteet. Olihan mulla jotaki päällä, joo-o. Ja nehän oli tommosia samoja vanhoja mitä ennenki ootte nähneet, tämän hetken lempparikengät eli Dr. Martensin korot ja sit vähän Hennesin paitaa ja shortsia ja Zaran neuletta. Takki on Vilasta ja tuo juuri ja juuri erottuva lätkä kaulassa Antti Asplundin käsialaa, kyllähän te nämä jo tiiätte.

Semmosta siis perjantaina, nyt taidan lopettaa jaarittelun ja lähteä miettimään tämän päivän kuvioita, koska kohta lähetään Muhokselle.

Aivan hyvän sunnuntain resepti

Hyvän sunnuntain saat aikaan sekoittamalla keskenään pari leffaa, lisäämällä hyvää ruokaa, kiireetöntä löhöilyä ja kuorruttamalla koko komeuden vielä parilla lisäleffalla. Tarjoillaan muutaman kaverin kera.

Tänään oli kyllä just hyvä sunnuntai, joka toteutettiin juurikin tuolla reseptillä. Aamulla katsottiin Artun kanssa telkkarista sisustusohjelmia, syötiin eiliseltä jääneitä pitaleipiä ja haaveiltiin omasta kämpästä. Iltapäivällä treffasin ystäväiseni Dankun ja Maken Kauppuri 5:ssa hampurilaisten ääressä. Ruokailu venyi vielä kahvilassa istuskeluun, kahvittelu leffaillaksi. Ei muutaku kaupan kautta parit karkkipussit ja Makuunista tyhmää kauhua ja vielä tyhmempää komediaa. Katsottiin ensin Paranormal Activity, oli aika huono, ja sen jälkeen Hot Rod, sille tuli ainakin naurettua. Onnettoman stunttiryhmän innoittamana suunniteltiin jo omaa stunttijengiä ja kesän villejä seikkailuja.

Ylläolevassa asussa kävin treffaamassa poikia ja pyörimässä ravintolasta toiseen (ei meinattu ensin osata päättää mihin mentäis ja lopulta päädyttiin sinne, minne ensimmäisenä oltiin menossa, tyypillistä). Huomatkaa sininen paita! Ostin tuon reilu kuukausi sitten, mutten ole vielä ehtinyt käyttää, tänään olikin hyvä päivä laittaa pusero testikäyttöön. Tykkään puserosta kovasti ja tummansininen väri on juuri se, mistä haaveilinkin silloin kun sinistä rupesin himoitsemaan vaatekaappiini.
Nyt tämä tyttö kuitenkin lähtee nukkumaan, huomenna aamuksi töihin. Öitä!

Kyllästyminen tylsään pukeutumiseen

Viime aikojen laiha asukuvasaldo johtuu tosiasiasta nimeltä käyn-töissä-ja-hengaan-kotona-verkkareissa -elämä. Kun en ole töissä, yritän saada luettua pääsykokeisiin ja välillä käydä epätoivoisesti urheilemassakin, joten päälläni nähdään suunnilleen neljä erilaista asukokonaisuutta viikosta toiseen: yövaatteet, työvaatteet, treenivaatteet ja rumat siirtymävaatteet näiden vaatekertojen välissä, jipii. No ehkä vähän liioiteltuna, mutta melkein...

No, torstaina sanoin yöpaidassa tukka pystyssä tuijottavalle peilikuvalleni, että nyt riitti. Päätin siis panostaa edes vähän, vaikka meninkin vain illaksi töihin ja ulkona satoi vettä. Nykäisin siis päälleni uudet shortsit ja Marimekon paidan, joka niin kovin harvoin pääsee päälle. Sisätiloissa fiilistelin myös uusia ihanuuksiani, vadelmanpunaisia mokkakorkkareita. Ulos laitoin kuitenkin jalkaan saappaat, mutta ehkä ihan pian nuo kaunokaisetkin pääsevät oikeasti käyttöön.

Ei tämäkään asu ehkä mitään tajuntaaräjäyttävän erikoista ole, mutta vähän vaihtelua ikuiselle farkut ja ruutupaita -yhdistelmälle, joissa yleensä juoksen töihin (häpeäkseni voin paljastaa, että joskus olen mennyt aamuvuoroon myös rumissa collegehousuissa. Aamuviideltä idea tuntui hyvältä, mutta päivänvalossa takaisin kotiin tullessa ei enää niinkään, varsinkin kun jalassa oli kumpparit.. Grhm :D)

Näiden tunnustusten jälkeen suunta onkin vain ylöspäin, jospa tämä kevään saapuminen saisi minut taas innostumaan vähän enemmän vaatekaappini kaivelemisesta ensimmäisten käteensattuvien päälle vetämisen sijaan.

Ei tässä totuutta oo, ei edes häivää, siis hyvää aprillipäivää

Muistan vieläkin elävästi yläasteen historianopettajani aprillipilan. Meillä oli aprillipäivänä koe, joka käsitteli jotain Suomen sotaa, en muista mitä. Opettaja jakoi koepaperit pulpeteille nurinpäin ja antoi hetken kuluttua luvan kääntää paperit ja aloittaa kokeen. Voi sitä tunnetta, kun katsoi päällimmäisellä paperilla seisonutta kysymystä "Kuinka monta ihmistä (sanotaan nyt vaikka jatkosodassa, vaikken muista) jatkosodassa kuoli? Nimeä heidät kaikki". Opettaja odotteli pari minuuttia varmasti naureskellen tuskaisille ilmeille ja ilmoitti sitten ensimmäisen koepaperin olevan aprillia ja käski heittää paperin pois ja aloittaa varsinaisen kokeen.

Tänään en ole joutunut vielä pilojen kohteeksi taikka juksannut itse ketään, mutta vielähän sitä ehtii.

Mutta siirrytäänpä tästä päivästä eiliseen ja heitetään kehiin illan asustusta.

Käytiin työpaikan ihanien tyttöjen kanssa viihteellä eilen ja laitoin päälleni toista kertaa ikinä tuon lintumekkoni. Ihanaa kun kevät jo kolkuttelee ovella niin saa alkaa käyttämään tuommoisia keväisiä mekkosia. Päässäni oli uusi panta, jonka sulkakin selvisi tanssimisen jälkeen ehjänä kotiin asti.